Tiedätkö sen tunteen kun tarhaikäisen lapsen syntymäpäivät lähestyvät ja stressi vain kasvaa: pitäisi siivota, leipoa herkkuja ja muuta syötävää (erikoisruokavaliot huomioiden), keksiä ohjelmaa muutamaksi tunniksi ja pitää huolta, että koti säilyy asuttavana myös juhlien jälkeen.
Ei ihme, että moni valitsee vaihtoehdoksi juhlapaikan ulkoistuksen ja etenkin jonkun monista aktiviteetti- ja sisäleikkipuistoista, joissa juhlien järjestäminen ja etenkin leikkiminen on tehty mahdollisimman helpoksi.

Myös meidän perheemme lapset ovat siinä iässä, jossa kaverisynttäreitä järjestetään kyseisissä kohteissa. Näistä suosituin tuntuu ainakin pääkaupunkiseudulla olevan Leo’s Leikkimaa (ja Leo’s Leikkimaan tammikuussa 2023 ostama HopLop), joista Suomenojan Leo’s HopLopissa esikoisemme oli juhlavieraana loppiaisena.
Euroopan suurin leikkimaaketju
Leo’s Leikkimaa kertoo olevansa Euroopan suurin ja suosituin leikkimaaketju. Ruotsalais-taustaisen yrityksen leikkimaat ovat ilostuttaneet lapsia jo vuodesta 2006 ja yhteensä niitä on Pohjoismaissa ja Saksassa jo 65, joista Suomessa 21 (HopLop:it mukaan laskettuna). Kyseessä on siis alansa konkari, minkä huomaa myös paikan päällä.
Leikkipuistojen taustalla on Leo’s Group, joka on 18 vuoden aikana nojannut aggressiiviseen kasvustrategiaan, ostamalla pohjoismaisia ja pohjoiseurooppalaisia kilpailijoita, ja sitä kautta laajentunut sujuvasti eri maihin. Tämä on taannut kovan kasvun.
Leikkiä ja liikkumista rennosti
Leo’s Groupin missiona on ”tarjota perheille paikka, jossa voi leikkiä ja liikkua rennosti”. Tämä toteutuu mielestäni erinomaisesti ja jokaisella vierailullamme (sekä Leo’s Leikkimaassa että HopLopissa) lapset ovat olleet nimenomaan innoissaan leikkimisen ja liikkumisen mahdollisuuksista. Erilainen kiipeily, pomppiminen ja puuhailu tarhakavereiden ja perheen kanssa on parasta mitä tyttäremme tietävät ja yleensä lähdön hetki on se sisäleikkipuistojen tylsin osuus.

Tällä kertaa vietimme esikoisemme tarhakaverin 6-vuotissynttäreitä Leo’s HopLopin Prinsessahuone 1:ssä, jonne oli saapunut kuusi pientä prinsessaa. Juhlat alkoivat pienellä herkuttelulla: hotdogeja, mehua, poppareita ja karkkia alkupalaksi sekä erittäin makoisan näköinen jäätelökakku jälkiruoaksi (lasten mielestä se taisi olla pääruoka).
Herkuttelun ja lahjojen avaamisen jälkeen olikin aika päästää sokerilla marinoidut pikku prinsessat irti juoksemaan ympäri leikkikeskusta ja sen lukuisia kiipeilytelineitä, trampoliineja ja liukumäkiä. Meidän vanhempien tehtäväksi jäi sitten yrittää pysyä näiden vauhtipakkausten perässä.
Puuhailun välissä ruokaa ja nestetankkausta
Näissä sisäleikkipuistoissa tulee kohtalaisen lämmin, joten on hyvä yrittää pysyä lasten perässä edes sen verran, että saa heidät juomaan nestettä aina silloin tällöin. Pitkä riehuminen voi johtaa nestehukkaan tai toisaalta nälkäkiukkuun, josta ei selviä millään muulla kuin syömällä.
Leo’s Leikkimaan ja HopLopin ruokatarjonta on tyypillistä, eli nakkeja, nugetteja ja lihapullia ranskalaisten kera, erilaisia leipiä ja hampurilaisia sekä herkkuja monessa muodossa. Omia eväitä ei paikan päälle saisi tuoda, mutta monella on lapsille mukana jos jonkinlaista lisäenergiaa (meillä esim. rusinoita, joita on hyvä napostella leikin lomassa).


Ruokatauko on kyllä suositeltavaa, ei pelkästään ravinnon saannin takia, vaan myös pienen tauon pitämiseksi. Tuon tauon aikana saa kerättyä voimia, jotta jaksaa taas leikkiä täysillä. Tällä kertaa emme kylläkään pitäneet ruokataukoa vaan taistelimme hodareiden voimilla kotiinlähtöön asti.
Suosikkeina trampoliinit ja kiipeily
Lastemme suosikkipuuhaa on trampoliinilla hyppely, kiipeily ja mäenlasku. Näitä saa kyllä sekä HopLopissa että Leo’s Leikkimaassa tehdä sielunsa kyllyydestä.
Tällä kertaa suosikkipaikaksi muodostui keskeisellä paikalla oleva tulivuori, jonka seinämiä pitkin kukin tyttö yritti päästä huipulle, siinä kuitenkaan vielä onnistumatta. Hauskempaa tuntui kylläkin olevan mäenlasku likeltä huippua ja kukin tytöistä yritti keksiä luovimman tavan tulla mäkeä alas.
Myös liukumäet saivat osansa ja niitä onkin HopLopissa useita. Hauskinta oli tietysti laskea käsi kädessä tai yhdessä nipussa – jolloin kikatuksesta ei meinannut tulla loppua.


HopLopin erikoisuus on mielestäni poleteilla toimiva autorata, jossa oli harmittavasti vain yksi auto tällä kertaa käytössä. Paikoin jonoa oli sen verran, että tytöt eivät malttaneet jäädä odottamaan vuoroaan. Loppuvaiheessa tilanne onneksi helpottui ja autoilemaan pääsi kohtalaisen nopeasti.

Tälläkin kertaa väsy pääsi yllättämään tytöt yllättäen ja pieni kiukku nosti lopussa päätään. Siispä päätimme koko konkkaronkka poistua HopLopista yhtä aikaa lasten solidaarisuutta hyödyntäen. Kaksi ja puoli tuntia oli kulunut hujauksessa ja kotiin päästyämme uni tulikin yllättävän helposti. Ennen lähtöä oli kuitenkin annettava vielä lähtöhalit tarhakavereille ja kiitettävä hienoista synttärijuhlista leikin kera.
Seuraavana aamuna juhlista oli vielä muistona leveä hymy lasten kasvoilla heidän kertoessaan kuinka kiva päivä oli ollut.
Leikkiterveisin, Antti

Mikäpä ettei, kivalta kuulostaa. Kivaa olisi itsenikin päästä testaamaan 🙂
TykkääTykkää
Kyllä siellä aikuisetkit saavat pyöriä, tarvittaessa vaikka joku nuori sukulainen matkaan 😄
TykkääTykkää