Matka leikin, lelujen ja lapsuuden pariin Museo Leikissä

Olen muistaakseni jo aikaisemmin maininnut, että Suomi on museoiden luvattu maa. Meillä on museoita kattamaan monenlaisia tarpeita ja kohtaamaan hyvinkin erilaisia kohderyhmiä.

Olin aikaisemmin ahkera museoissa kävijä, mutta lasten myötä tuo harrastus on jäänyt hieman taka-alalle. Museoiden hiljaisuus ja korrektin käytöksen vaatimus rajoittaa niissä käymistä pienten lasten kanssa. Toisaalta, myös oma keskittyminen on vaikeata jos samalla täytyy seurata lasten vipellystä. Yksinkertaisesti sopivia museoita ei ole löytynyt, joissa sekä aikuiset että lapset voisivat viihtyä – ei ennen kuin isosiskoni vinkkasi Museo Leikistä.

Espoon Tapiolassa sijaitseva Museo Leikki on teemaltaan sopiva oikeastaan kaikille, aina vauvasta vaariin, sillä tämä museo käsittelee leikkiä ja siihen liittyviä teemoja etenkin nostalgian kautta meille aikuisille, mutta myös leikki-ikäiset tavoittaen. Tämän museon lupaus sopi meidän perheelle kuin leikkitossut jalkaan.

Katapultti muistoihin

Museo Leikki on museokartalla jo melkoinen konkari. Sen ensiaskeleet otettiin 1984 valtakunnallisen leikkikalukeräyksen myötä, tavoitteena tukea lastenkulttuuria, eri sukupolvet yhdistäen. Itse lelu- ja leikkimuseo avattiin Linnanmäellä huhtikuussa 1996, mistä se päätyi erinäisten vaiheiden jälkeen Espoon Tapiolaan Näyttelykeskus WeeGeen viereen. Samalla myös nimi muuttui nykyiseen muotoonsa ja näkökulma lelujen esittelijästä leikin tutkimusmatkailijaksi.

Vierailimme perheeni sekä siskoni ja hänen lastensa kanssa Museo Leikissä joulun välipäivinä. Tuolloin sää oli sopivan harmaa ja tihkuinen, että se suorastaan huusi sisätiloissa pysymiseen. Niinpä museovierailu oli oiva valinta koko perheen sunnuntaipäivän viettoon.

Museo Leikki on varsinainen aikakone lapsuuteen ja sen moninaisiin leikkeihin – leluja unohtamatta. Museon kokoelmassa on erilaisia leluja hyvin monipuolisesti vuosikymmenten takaa, vanhimpien ollen 1800-luvun lopusta (Hanna Herlins Leksakshandelin esinekokoelmasta).

Itse museorakennus on melko tiivis kokonaisuus yksikerroksisessa ja neliömäisessä rakennuksessa. Rakennus on jaettu sisäänkäyntiin (jossa on kassa ja museokauppa, kahvila Hyrrä sekä työpajatila) ja itse museo-osuuteen, joka koostuu pienistä tiloista eri teemojen mukaan. Pääpainona museossa on meidän suomalaisten kokema lapsuus lelujen ja leikkien kautta (tätä havainnollistetaan eri tilojen ja huoneiden myötä), mutta vaihtuvassa näyttelyssä sai kosketuspintaa myös japanilaiseen kulttuuriin Tokiosta Tapiolaan -näyttelyn kautta.

Vaihtuva näyttely Japani-teemalla

Tokiosta Tapiolaan -näyttely iski minuun vahvasti. Olin nuorena (ja kyllä vielä nykyäänkin) kova Japani-fani, joten japanilaiset elokuvat, musiikki, kirjallisuus ja oikeastaan koko populaari- ja tapakulttuuri (ruokakulttuuria unohtamatta) tulivat aikoinaan hyvinkin tutuksi. Ehdin myös harrastaa erilaisia (japanilaisia) kamppailulajeja nuorempana useita vuosia, joten sekin on jättänyt omaa jälkeään Japani-intoiluuni.

Tokiosta Tapiolaan näyttelyssä nuorempi polvi oli kiinnostunut varsinkin animen piirtämisestä (näyttelyssä oli kirkasvalopinnalla varustettu pöytä, jolla sai piirtää mallikuvista paperille näppärästi) sekä hienosta arcade-pelikoneesta, jossa ideana oli saada tippuvia palikoita musiikin tahdissa kiinni. Itse fiilistelin varsinkin animaatio- ja elokuvapuolta mutta myös japanilaista estetiikkaa yleisesti näyttelyn esineistön myötä.

Tokiosta Tapiolaan -näyttely jatkuu muuten Museo Leikissä vielä 22.3.2026 saakka, joten aikaa sen näkemiseen on reilusti. Minä saatan käydä sen kokemassa vielä uudestaan, josko samalla saisin omille lapsille pientä Japani-innostusta tarttumaan.

Lapsille valtavasti tekemistä

Museo Leikkiin saapuessamme pääsi innostus nappaamaan lapsista heti kiinni. He kiersivät vauhdilla koko museon läpi ihastellen äänekkäästi eri huoneiden näyttelyesineitä ja laitteita. Museoon oli mukavasti lisätty leikkipaikkoja ja tekemistä, joten aika ei heille käynyt mielestäni missään vaiheessa pitkäksi.

Lopuksi piipahdimme vielä museon kahvilassa lounaalla ennen kuin suuntasimme WeeGeehen tutustumaan hienoon Mauri Kunnas -näyttelyyn, mutta siitä ehkä tarkemmin toisessa kirjoituksessa.

Museoterveisin, Antti