Jos olet matkustanut Kyproksen saarelle, et ole voinut välttää kohtaamasta kissoja. Niitä on Kyproksella niin paljon, että maa on saanut nimekseen ”Kissojen saari”. Kissojen tarkkaa lukumäärää ei ole tiedossa, mutta on arvioitu, että n. 1,2 miljoonan ihmisasukkaan saarella asustaa vapaana 1,5-2 miljoonaa kissaa.
Kissoista on aikojen saatossa kasvanut oma kotikissojen maarotu, joka tunnetaan myös nimillä Pyhän Helenan kissa, Pyhän Nikolauksen kissa, Kypros-kissa tai sen jalostettu versio, Aphrodite’s Giant.
Vieraslajista saaren valtiaaksi
Kyproksen kissojen historiasta on kaksi tarinaa, joista kiehtovampi koskee Rooman keisarinna Helenaa (tunnetaan myös nimellä Pyhä Helena, joka oli Konstantinus Suuren äiti).
Kirjoitusten mukaan Helena lähetti vuonna 328 jKr. Egyptistä tai Palestiinasta kyproslaiselle luostarille kaksi laivalastillista kissoja, joiden tehtävänä oli metsästää myrkyllisiä käärmeitä, jotka olivat luostarialueella melkoinen riesa. Kissat osoittautuivat tehtävässään erinomaisiksi, mutta menestyksekkään käärmejahdin rinnalla kissapopulaatio pääsi valloilleen ja lisääntymään estoitta.
Näiden lähes 1 700 vuoden aikana jatkuvasti kasvavaa kissapopulaatiota on yritetty suitsia erilaisten sterilisaatio-ohjelmien kautta, siinä kuitenkaan täysin onnistumatta. Luin lomalla ollessani vuoden 2011 talouskriisin aikaisista säästötoimista, jolloin valtion ylläpitämä kissojen sterilisaatio-ohjelma lakkautettiin, mikä omalta osaltaan sai kissakannan entisestään kasvuun.
Käärmeannoksen sijaan ilmaisia aterioita
Tänä päivänä Kyproksen kissat eivät ravitse itseään myrkkykäärmeillä, vaan apuun ovat rynnänneet eläinrakkaat kyproslaiset (ja turistit), jotka ruokkivat kissoja ympäri vuoden.
Moni Kyproksen rannoilla tai kaduilla kävellyt on varmasti huomannut tarkoitusta varten rakennettuja ruokintapisteitä tai kissanruokakekoja, joissa kissat käyvät säännöllisesti ruokailemassa. Lisäksi monet turistit ruokkivat kissoja hotellien läheisyydessä, taaten taas yhden kanavan hankkia ilmaisia aterioita.
Ruokinta itsessään ei ymmärtääkseni ole täysin kiellettyä, vaikka aiheesta on paikallisesti väännetty kättä lainoppineiden kanssa ja hallituksen linja on ollut paikoin viileän välinpitämätön. Paikalliset ja ulkomaiset Kyproksen kissojen suojeluun omistautuneet järjestöt antavatkin omia suosituksiaan, tavoitteena antaa kissoille oikeanlaista ravintoa ja pitää myös huolta nesteytyksestä. Tällä webbi-sivulla on selkeästi kuvattu, mitä on ja ei ole suositeltavaa antaa vapaana eläville kissoille.
Kissojen alkuperästä vielä tovi
Entäpä se toinen tarina kissojen alkuperästä Kyproksella? Se ei ole ehkä ihan yhtä kiehtova kuin myrkkykäärmejahtiin laivatut kissat, mutta realismia siinä on mielestäni hitusen enemmän.
Ranskalaisen tutkijan Jean-Denis Vignen ja hänen tutkimusryhmänsä vuonna 2004 julkaisema julkaisu esittää kissojen olleen Kyproksen saarella jo tuhansia vuosia ennen Pyhän Helenan operaatiota: arkeologiset kaivaukset kivikautisissa kylissä ovat paljastaneet kissojen jäänteitä ihmisten hautapaikkojen yhteydessä, mikä ensinnäkin viittaa kissojen läsnäoloon saarella, mutta myös ihmisen ja kissan yhteiselosta lähes 10 000 vuoden ajan (vanhimmat löydöksen ovat jopa ajalta 9 000 – 8 600 ennen ajanlaskun alkua).
Tutkimusryhmä päätyi myös oletukseen, että alun perin kissat on tuotu Kyprokseen pyydystämään hiiriä, mikä on hauskasti linjassa käärmejahtiin laivattujen kissojen tavoitteen kanssa.
Riippumatta kumpaan tarinaan uskoo, ovat kissat jääneet osaksi Kyprosta ja integroituneet ihmisten elämään. Itse olen kokenut Kyproksen matkoillani kissojen läsnäolon sympaattisena, vaikka en kissaihmiseksi tunnustaudukaan. Lapsiin kissat myös näyttävät vetoavan ja tyttärenikin ovat tykänneet seurata kissojen toimia niin hotellilla syödessä (jaloissa pyörivät, hotellin lähistöllä asuvat kissat) kuin lähistöllä liikkuessa (pensaissa ja katujen liepeillä majailevat kissat).
Kun seuraavan kerran matkustat Kyprokseen, suosittelen tarkkailemaan ympäristöä ja bongailemaan erilaisia kissoja, jotka ovat mielestäni väritykseltään hyvin kauniita vaihtelevine kuvioineen ja väreineen.
Kypros-terveisin, Antti
Ajatusmatkalla 
Kieltämättä varsin suloisia otuksia. Myös Kotorissa kissoja oli valtava määrä, mutta en usko, että aivan yhtä paljon kuin Kyprksella. Niiden alkuperä ei kuitenkaan ole itselläni tiedossa, mutta varmaan siihenkin joku tarina liittyy…
TykkääTykkää
No mutta, eihän kissa metsästä käärmeitä? Ei ainakaan omasta mielestäni. Voi toki olla, että jos hiiret ja linnut loppuu, kissa siirtyisi ruokailemaan millä vain.
Kuvista päätellen kissat eivät ole kummosessa kunnossa Kyproksella, näin lemmikki-kissoihin tai Maltalla asuviin kissoihin verrattuna. Ehkä tuo 1.5-2 mln kissaa on sittenkin liikaa.
Ehkä olen hieman hörhö, mutta minua surettaa katsoa kaduilla asuvia kissoja. Maatiaiskissa ei ole villieläin, se ei pärjää täysin ilman ihmisen apua edes näin helpossa ympäristössä kuin Kypros. Minäkin uskon, että kissoja oli siellä paljon ennen Helenaa.
Kissoja ja koiria on pidetty työeläiminä maataloissa tuhansia vuosia kaikkialla maailmalla. Maltalla ne on edelleen sekä lemmikkeinä että työlaisina. Olen pariin otteeseen nähnyt lampaita paimentavia koiria työssään – se on tosi vaikuttava esitys, miten nuo pystyy seuraamaan tilanteita ja korjaamaan niitä silmän räpäyksessä.
TykkääTykkää
Näin itsekin epäilin aluksi, mutta aiheesta löytyi tuota legendaa tukevaa materiaalia. Nuo Kyproksen nykykissat tuskin siihen pystyisivät ja ovat tosiaan paikoin heikossa kunnossa. Siksi varmasti paikalliset niitä auttavatkin. Tiedä sitten minkälaisia kantoja asuu vuoriston puolella. Poliittisestikin on aiheesta ymmärtääkseni väännetty jo pitkään – eli mitä voi ylipäänsä tehdä tilanteelle, jossa kissojen kanta leviää täysin estoitta.
TykkääLiked by 1 henkilö