Valassafari Reykjavikissa Faxaflóin lahdella

Valassafari on yksi Islannin matkan pakollisia aktiviteetteja, onhan kyseessä yksi maailman parhaista paikoista kohdata ja katsella valaita.

Valaita esiintyy Islannin rannikkoalueilla kohtalaisen paljon (määrällisesti ja erilaisten valaslajien muodossa), mikä tarjoaa luonnollisesti oivan tilaisuuden näiden merten jättiläisten ihailuun. Valaiden tarkkailusta on myös tehty suorastaan helppoa, sillä mahdollisuuksia on ympäri Islantia, Reykjavik mukaan lukien.

Valaiden tarkkailuun on tarjolla monenlaisia tapoja supernopeista kumiveneistä (tällaista kokeilin 11 vuotta sitten) rauhallisemmin puksutteleviin aluksiin. Meidän perheemme tarpeisiin suurempi alus lämpimillä sisätiloilla osoittautui hyväksi valinnaksi, jollaisella suuntasimmekin Reykjavikin vanhasta satamasta kohti avoimia vesiä.

Aikainen turisti valaskuvan nappaa

Reykjavikissa on useampi valassafareita tarjoava yritys. Näistä yksi perinteikkäimmistä on Elding, joka on toiminut alalla vuodesta 2000, ja jonka kautta myös me päädyimme varaamaan oman retkemme.

Sääpähkäilyjen takia jätimme valassafarin varauksen viime tippaan, mutta saimme onneksi varattua päivän varoitusajalla koko perheellemme aamulähdön. Aikaisen herätyksen ja tuhdin aamupalan jälkeen otimme siis suunnan kohti Reykjavikin vanhaa satamaa, jossa punavalkoinen, Hafsúlan-nimeä kantanut, laivamme oli jo lähtövalmiina.

Hafsúlan ei ole mikään merten keijukainen. Sillä on pituutta 23,6 metriä ja kapasiteettiä 170 matkustajalle, joten tilaa aluksella oli niin ulko- kuin sisätiloissakin valaiden ja lintujen tarkkailuun. Meille sisätilat ja turvallinen kyyti oli oikeastaan välttämättömyys, sillä matkassa oli n. 2- ja 4-vuotiaat tyttäremme.

Vietimme valassafarin reilusta kaksi- ja puolituntisesta kokonaisajasta leijonanosan Faxaflóin lahdella, jonka kerrottiin olevan hyvää valastarkkailualuetta. Tämän huomasi kyllä vesistöjä sahanneista kilpailevien yritysten aluksista, mihin osoittautui myös oppaamme mukaan olevan kelpo syyt: Faxaflóin lahti on maksimissaan 49 metriä syvää ja siten valaiden sukellukset eivät ole kestoiltaan liian pitkiä. Valastarkkailumahdollisuudet ovat siten lahdella oivat ja siellä voikin nähdä säännöllisesti ryhä- ja lahtivalaita sekä muitakin, harvemmin tavattavia lajeja.

Islannissa sää voi vaihtua viidessä minuutissa

Valassafarimme aikana emme päässeet merten jättiläisten kanssa lähietäisyydelle, mutta saimme näköyhteyden yhteensä neljään valaaseen (kaksi ryhävalasta ja kaksi lahtivalasta). Lisäksi kaksi pyöriäisryhmää kävi pikaisella piipahduksella lähes aluksemme vieressä. Pyrstön loiskautuksia emme tällä retkelle päässeet kokemaan, mutta muutaman hienon vesisuihkun ja liudan selkäeviä saimme nähtäväksemme. Onnekseni sain 11 vuotta sitten kuvata valaita lähes kosketusetäisyydeltä, joten alla hieman kuvasatoa tuolta reissulta.

Täydellisen valaskuvan metsästys sai lopuksi yllättävän käänteen säätilanteen muuttuessa täysin: yhtäkkiä taistelimme myrskyaallokkoa ja piiskaavaa sadetta vastaan aluksemme keikkuessa aalloilla kaarnalastun lailla.

Sää oli muuttunut silmänräpäyksessä, mikä noudatti osuvasti islantilaista sanontaa: ”jos et pidä säästä, odota viisi minuuttia”. Tässä tapauksessa myrsky ei kuitenkaan laantunut viidessä minuutissa, vaan sitä kesti yli puoli tuntia, mikä aiheutti osalle matkustajista melkoista pahoinvointia. Tyttäriimme keinunta vaikutti onneksi vain mukavasti väsyttävällä tavalla ja molemmat nukkuivat sikeästi koko paluumatkan.

Vaikka emme tällä valassafarilla päässeetkään valaiden lähietäisyydelle, oli retki oikein mukava kokemus ja oiva osoitus islantilaisesta säästä. Muutamien valashavaintojen lisäksi näimme monenlaisia lintuja, mukaan mukien liudan sympaattisia lunneja. Oppaamme kertoi meille myös hienoja faktoja valaista, linnuista, vesialueista, valastarkkailusta sekä miten valaita voi omilla toimillaan suojella. Nämä tarinat olivat mielestäni oikein mukava lisä retkeen.

Islanti-terveisin, Antti

P.S. Olin edellisen kerran Islannissa 11 vuotta sitten ja kävin silloin valassafarilla Pohjois-Islannissa sijaitsevassa Húsavíkissa. Silloin kokemukseni oli huomattavasti onnekkaampi: vauhdikkaan kumiveneen kyydissä pääsin muutaman kerran todella lähelle valaita (lähes kosketusetäisyydelle) ja sukelluskuviakin tuli napsittua useita. Tässä postauksessa on muutamia kuvia myös tuolta reissulta (kansikuva mukaan lukien). Jos siis toiveena on saada se täydellinen valaskuva, kannattaa kuvauskohteeksi harkita pohjoisen valaskaupunkeja (esim. juuri Húsavík) Reykjavikin sijaan.