Suomenojan lintualtaista on muodostunut minulle vakiopaikka, jossa pitää päästä käymään muutaman kerran vuodessa. Sieltä saan kerättyä aina kymmenisen merkintää omaan seurantavihkooni (joka on kylläkin digitaalista muotoa), täydentämään vuosittaisia havaintojani.
Viime viikonlopun visiitti oli aikaisemmista erilainen, sillä mukanani minulla oli 3,5-vuotias esikoistyttäreni, josta on kuoriutumassa oiva lintu- ja luontoihminen. Yhdessä koimme hienoja luontokokemuksia ja mukavaa isä-tytär-aikaa.
Matkaevästä, pyöräkärryilyä ja hyökkäysten kohteena oleva joutsen
Esikoistyttärelleni lintujen tarkkailu ei ole kuitenkaan vielä se juttu, jolla hänet saisin mukaan. Linturetki on enemmänkin seikkailu, jota varten täytyy valita oikeat matkaeväät, sopiva pehmolelu ja muuta välineistöä, joka vastaa isän varustusta (kuten vanhat kiikarit). Tämän jälkeen matkaan pääsee oikeastaan aika helposti, eikä seikkailusta ole mikään kiire takaisin kotiin.
Onneksemme Suomenojan lintualtaat sijaitsee suht lähellä kotiamme (3,7 kilometriä pyörällä), joten matka taittui mukavasti pyöräkärryllä, mitä oli myös hyvä käyttää väsyneen seikkailijan lepopaikkana ja eväiden nautintaan.
Kiertelimme Suomenojan lintualtaiden reittiä lähes puolitoista tuntia ja saimme ihailla useita lintulajeja sekä valkohäntäpeuroja. Peurojen lisäksi tyttäreni tarkkaili vedessä lipuvaa kyhmyjoutsenta ja ihmetteli miksi naurulokit hyökkäilevät sen kimppuun (tätä tarinaa kerrottiin myös iltapalapöydässä silmät suurina). Lähes kymmenen naurulokin kirkuminen ja uhmaavat hyökkäykset joutsenparan pään yllä pitivät hänen intoaan yllä ja salli toisaalta minun keskittyä ruokokerttusen touhuihin lähikaislikossa sekä haarapääskyjen suhahteluun päidemme yläpuolella.
Koko retkemme ajan ympärillä kuului jatkuva lokkien kirkuminen, sorsalintujen vaakunta sekä erinäisten pikkulintujen piipitys ja luritus – sinfonia, jota kuuntelee paljon mieluummin kuin urbaania melua. Alue on mielestäni yksi Espoon ehdottomia helmiä ja soisin sen säilyvän sellaisenaan, vaikka kaupungilla onkin paine kasvattaa asujaimiston määrää yhä lähemmäksi.
Suomenojan lintualtaat osoitti taas olevansa kehujeni arvoinen: maittavan evästauon jälkeen (riisikakkuja, smoothieta, pillimehua ja suklaata) lähdimme tyttäreni kanssa kotimatkalle yli kymmenen lintuhavaintoa (ja useita valokuvia) rikkaampana.
Uskon, että tämä linturetki oli tyttärelleni erittäin mieluinen ja tulevia retkiä on varmasti paljon edessä. Yhdessä on mukava viettää aikaa luonnossa ja saada isä-tytär-kokemuksia, joita muistella vanhempana.
Keväisin terveisin, Antti
Ajatusmatkalla 