Puut, nuo hiljaiset ystävämme.
Suuri osa meistä suomalaisista elää metsän ympäröimänä ja kaikilla meillä on puita näkö- ja kosketusetäisyydellä. Puista on rakennettu isovanhempiemme kodit ja puuteollisuus on jo vuosisatoja ollut hyvinvointimme perustana, puhumattakaan metsän mieltä rauhoittavasta voimasta. Voisi siis sanoa, että metsä ja puut ovat meille suomalaisille tärkeä ja pyhä asia.
Näin suuren asian äärellä on siis aiheellista pysähtyä toviksi, miettiä puiden syvintä olemusta sekä tutkia missä mahdollisesti majailee Suomen suurin puu, sillä olennaisimmat vastaukset saisin varmasti puujättiläistä koputtelemalla. Niinpä päätin ottaa itselleni asettaman haasteen vastaan ja käydä tutustumassa tuohon puujättiläiseen sen löydettyäni.
Vähän googletusta ja tieteellisiä artikkeleita
Ensimmäinen askel puunmetsästyksessä on luonnollisesti Google:n hakukone (tai kaverille kilauttaminen, jos lähipiiristä löytyy puualan ammattilaisia). Tuskin olen ensimmäinen, joka tämän haasteen parissa piehtaroi, joten ei muuta kuin hakusanat käyttöön ja klikkailemaan. Tovin surffailun jälkeen aloin päätyä muutamaan eri vaihtoehtoon, joista heinolalainen tsaarinpoppeli valikoitui ykkössijalle. Kävi ilmi, että en ole ensimmäisenä miettimässä tällaisia asioita, vaan puita on kartoitettu ympäri maata ja näiden kartoitusten seurauksena on syntynyt kattava puuarkisto, joka pitää sisällään erinäisiä puuaiheisia tilastoja.
Mutta palataanpa takaisin aiheeseen, eli Suomen suurimman puun titteliin, jota pitää Heinolan Rantapuistossa sijaitseva yli satavuotias Tsaarinpoppeli, tieteelliseltä nimeltään Popolus petrowskiana. Korkeutta tällä monsterilla on 34,5 metriä ja kokonaistilavuutta jopa 30 kuutiota. Puussa on seitsemän päähaaraa ja latvuksen läpimitta on 23 metriä.
Heinolan Tsaarinpoppelin strategiset mitat
-
- Tilavuus: 30 kuutiota
- Korkeus: 34,5 m
- Latvuksen läpimitta: 23 metriä
- Seitsemän päähaaraa
- Paksuus rinnan korkeudelta: 6,37 metriä
- Paksuus tyvestä: 8,65 metriä
Jos nämä luvut eivät vielä vakuuta, niin suosittelen paikalle pääseviä käyttämään klassista mittametodia, eli halausmittaa, ja tähän minäkin tyttäreni kera päädyin. Tsaarinpoppelin suuruuden huomaa parhaiten juuri halausetäisyydeltä: puun paksuus rinnan korkeudelta on 6,37 metriä, joten sen halaamiseen tarvittaisiin enemmän kuin viisi aikuista ihmistä (tyttäreni tapauksessa tarhallinen) – siinä puunhalaajille haastetta!
Puun historiaa
Vanha tsaarinpoppeli on elämänsä aikana nähnyt yhtä jos toista. Se on joutunut todistamaan sotia ja laman sekä puutoksen aikaa säilyen kaikista koettelemuksista hengissä, joten puulla olisi siten paljon tarinoita kerrottavanaan. Minä viivähdin tovin puuvanhuksen varjossa miettien historian tapahtumia ja ihmiselämän lyhyyttä puihin verrattuna. Yritin kertoa tästä myös esikoistyttärellemme, joka oli kuitenkin enemmän kiinnostunut ympärillä kävelevistä ihmisistä ja viereisessä laiturissa majailevista veneistä. Tsaarinpoppelin tapaaminen jää kuitenkin toivottavasti myös tyttäreni mieleen ja muodostaa hänelle entistä vankempaa suhdetta luontoon sekä hänen isälleen niin rakkaaseen suomalaiseen metsään.
Tovin jälkeen heitimme hyvästit Tsaarinpoppelille ja otimme suunnan kohti autoamme. Kävellessämme poispäin, Heinolan Rantapuistossa humiseva puujättiläinen jatkaa elämäänsä meistä ihmisistä piittaamatta, niin kuin on jatkanut jo muutaman vuosisadan ajan.
Kesäisin Heinola-terveisin, Antti
Ajatusmatkalla 