Tänä vuonna sain syntymäpäivälahjani etuajassa, sillä toinen tyttäremme tuli ilahduttamaan perheemme elämää kesäkuun alussa. Tuosta päivästä lähtien tavalliset arkirutiinit ovat olleet ”hieman” sekaisin ja siksi oma syntymäpäivänikin on tullut vastaan ikään kuin varkain.
Kesäkuun ensimmäisen päivän jälkeen aika on mennyt kuin siivillä, päivä päivältä kasvavan vauvan toimia seuraten ja esikoisemme kanssa puuhaillen. Välillä meno tuntuu kuin istuisi pyörremyrskyn keskellä, mutta silti perhe-elämä on parasta aikaa, mitä tämä isäihminen on elämässään saanut kokea.
Nämä lähes kaksi kuukautta vauvan syntymän jälkeen olemme viettäneet yhdessä kotona ja mökillä tyttäriemme kanssa (aloitin isyysvapaani vauvan syntymästä ja jatkoin kolmen viikon jälkeen kesäloman merkeissä), ja uskon että tämä aika on lujittanut perheemme siteitä mutta myös vahvistanut minun ja uusimman perheenjäsenemme välistä suhdetta – yhteinen aika on mielestäni arvokkain lahja mitä lapsilleen voi antaa.
Mutta palataanpa eiliseen syntymäpäivääni, jota vietimme mökillä perheeni kera. Juhlallisuudet näin 43 vuoden kypsässä iässä ovat jo minimissään, joten syntymäpäiväjuhlien sijaan nautimme lähinnä kahvit kakun kera rennossa mökki-ilmapiirissä – mikä oli juuri sopivan juhlallista minulle.
Lahjoista arvokkaimman sain vaimoltani, joka antoi minulle aikaa suppailuun (tätä parempaa lahjaa ei muuten ole!). Sain viettää muutaman tunnin rakkaan lajin parissa (aamulla Sharkin Touring-laudalla, ja päivällä Ulapan laudalla), murehtimatta lastenhoitovastuita, ja kokeillen minulle testiin saapunutta Ulappa Tyyni -SUP-lautaa (tästä testistä muuten tarkemmin tässä postauksessa). Mökkijärvisuppailuiden jälkeen olin kuin uusi mies ja varmasti puoli vuotta nuorentunut.
Syntymäpäiväsuppailun aikana pidin pienen tauon suosikkipoukamassani ja pohdin perhe-elämän merkitystä sekä miten elämä lapsiperheen isänä on muuttanut omia prioriteetteja ja toisaalta myös unelmia. Katsellessani vuodesta toiseen samaan pesäpuuhun lentävien sääksien saarta, ymmärsin heitä aikaisempaa paremmin: sääksien tehtävä on kasvattaa poikasestaan itsenäinen lintu, joka selviytyy luonnon ja ihmisen tielleen aiheuttamista esteistä. Siihen sääksipoikasta valmentaa jatkuvasti kärrättävä ruoka, vanhempien toimien seuraaminen ja lentoharjoitukset, jotka huipentuvat pesän jättämiseen ja pitkään matkaan kohti lämpimämpiä maita.
Sääkset myös muistuttivat, että paikoilleen ei sovi jäädä liian pitkäksi aikaa, sillä jälkikasvu kaipaa pian syötävää. Alkava nälkä ajoi minutkin kotimatkalle, sillä olin kiireessä unohtanut ottaa eväitä matkaan.
Paluumatkalla keskityin vain seuraamaan mökkijärven luontoa ja tutkimaan minulle uuden ja hyvin järviolosuhteisiin sopivan SUP-laudan sielunelämää, mutta tähän aiheeseen palaan tarkemmin tulevassa postauksessa.
Syntymäpäiväterveisin, Antti
Ajatusmatkalla 