Suppailua 2,5-vuotiaan tyttäreni kanssa

Suppailu sopii erinomaisesti kaikenikäisille, lähes vauvasta vaariin. Taapero tai leikki-ikäinen lapsi ei kuitenkaan vielä pysty suppailemaan yksin, mutta vanhemman seurassa suppailu voi olla oiva keino lapsen luontosuhteen parantamiseen ja vesileikkimiseen, mutta toisaalta myös ensipuraisu elinikäiseen suppailuharrastukseen.

Minä aloitin 2,5-vuotiaan esikoistyttäreni suppailukasvatuksen juhannuksen jälkeisellä viikolla tekemällä parinkymmenen minuutin SUP-lenkin mökkirantamme tuntumassa. Sitä ennen olimme puhuneet vaimoni kanssa tyttärellemme suppailusta, leikkineet SUP-lauta-avaimenperillä ja fiilistelleet yhdessä miten hauskaa suppailu isän kanssa olisi.

Kun vihdoin koitti aika ensimmäiseen yhteiseen SUP-kokeiluumme, tyttäreni olikin aivan valmis: hän laittautui nopeasti pelastusliiviinsä ja marssi taitavasti laudan etuosaan minun pitäessä laudasta kiinni.

Turvallisuus ennen kaikkea

Juhannuksen tienoilla on tänä kesänä ollut mukavan lämmintä ja aurinkoista. 2,5-vuotiaalle se on tarkoittanut aurinkosuojasta huolehtimista ulkoillessa. Tyttäremme käyttää vesileikeissä UV-suojattua uima-asua, joka suojaa pitkähihaisena ja -lahkeisena erittäin hyvin auringolta. Tämä asu sopii siten myös suppailuun täydellisesti. Päässään tyttärellämme on vielä aurinkohattu, joten jahka aurinkorasvaa on levitetty kasvojen, käsien ja jalkojen näkyviin osiin, on hän valmis viettämään aikaa auringossa.

Aurinko on yksi osa turvallisuutta, mutta vielä tärkeämpi puoli on vesiturvallisuus. Tyttäreni osalta tämä tarkoittaa 100 Newtonin Hokka Baby Boating -pelastusliivin käyttöä, jonka pitäisi olla yksi ikäryhmän parhaista ja turvallisimmista malleista. Pelastusliivi on kyllä välttämättömyys pienen lapsen kanssa suppaillessa. Kaatumistilanteissa ei halua riskeerata mitään uimataidottoman osalta. Onneksi tyttäreni pitää liivin käytöstä ja sen päälle laitto tietääkin hänelle aina jonkinlaista seikkailua.

Mutta itse suppailuun ja tyttäreni ensikokemuksiin. Aloitimme lähtemällä mökkirannasta varovaisesti ja etenemällä rantaviivan suuntaisesti. Minä meloin polvillani vajaan kädenmitan päässä tyttärestäni. Mökkijärvemme on sopivan rehevä, mikä tarkoittaa sitä että rantaviivan tuntumassa on erilaista vesikasvustoa lumpeista ja ulpukoista kaisloihin ja ruokoihin. Näitä olikin kiehtova tutkia ja poimia mukaan laudan päälle matkamuistoiksi läiskyttelyn ja jalkojen vedessä huljuttelu ohella.

Omasta rannassa suuntasimme kohti naapureiden rantavesiä ja ihastelemaan heidän mökkejään. Välillä piti pysähtyä ihmettelemään lähellä uivia ahvenia tai sudenkorentoja, jotka uskaltautuivat yllättävän lähelle. Tyttäreni viihtyi SUP-laudan kärkiosassa pehmusteen päällä todella hyvin, eikä olisi edes kaivannut rannalle takaisin (yritin muutaman kerran, mutta aina palasimme vesille).

Vinkkejä ja kokemuksia kanssasuppailijoilta

Lapsen kanssa yhteistä suppailuharrastusta aloittaessa on hyvä kuunnella myös muiden suppailevien vanhempien mietteitä. Sainkin oman kokemukseni jaettua hyviä vinkkejä leikki-ikäisten ja lasten kanssa suppailuun SUP Suomi -Facebook-ryhmästä, jossa nelisen tuhatta Suomi-suppailijaa jakaa päivittäin kokemuksiaan erilaisista suppailuaiheista ja fiilistelykuvia retkistään. Kokemukset lapsen kassa suppailusta olivat hyvin samankaltaisia ja rohkaisivat minua jatkamaan yhteisiä suppailukokeiluja mökkijärvellämme.

Sain myös hyvän vinkin hyödyntää lasten melaa, joka mahdollistaa lapsen osallistumisen matkan tekoon ja tuo iloa sekä tekemistä SUP-laudalla istuvalle lapselle. Ehkä sellainen voisi sopia myös minun tyttärelleni? Ja muutaman vuoden päästä olisikin jo aika miettiä oman lastenkokoisen laudan hankkimista – tietenkin vain jos suppailukärpänen puraisee tytärtäni minun lailla.

Suppailuterveisin, Antti