Kaupallinen yhteistyö: Nova Skyland Hotel
Kukapa ei haaveilisi revontulien katselusta. Tuo kiehtova luonnonilmiö saa monet matkaamaan pohjoiseen Instagram-kelpoiset kuvat mielessään ja toiset haaveilemaan meditatiivisesta hetkestä tanssivien taivasvalojen alla.
Minä olen haaveillut revontulien katselusta todella kauan ja olen onnistunut niitä bongaamaan vain muutaman kerran elämäni aikana. Aikaisempien Lapin-matkojeni aikana olen monena iltana ja yönä joutunut pettymään pilvipeiton ollessa niin paksu, että taivaalle ei ole ollut minkäänlaista näköyhteyttä ja siten revontuletkin jääneet vain haaveeksi.
Kun kuulin Nova Skyland Hotelin porukan suunnittelevan revontulikelluntaa osana heidän Talvipakettiaan, silmäni rävähtivät auki innostuksesta: nyt löytyi melkoisen ainutlaatuinen ja erityisesti minulle sopiva tapa ihailla revontulia! Revontulien kokemiseen on monia erilaisia tapoja, mutta tämä olisi varmasti yksi erikoisimmista ja hauskimmista tavoista.
Kelluntapuku päälle ja jäiseen veteen
Revontulikellunta on sinänsä helppoa: tarvitsee vain vetää kokovartalomallinen kelluntapuku päälle ja antautua jäisen veden varaan kellumaan. Tällä selvitään siis kelluntaosuudesta ja jääkylmästä vedestä, mutta itse revontulet ovatkin sitten se kinkkisempi osuus.
Revontulikellunnan hyvä puoli on siinä, että kellunta on jo yllättävän hauska ja rentouttava kokemus. Täten revontulien näkymättömyys ei tunnu niin pahalta, kuin jos olisi seissyt tuntikaupalla tunturin laella kylmän viiman syömänä. Kelluntamahdollisuuden voi siis käyttää pelkästään rentoutumiseen ja hiljaisen luonnon tarkkailuun sammakkoperspektiivistä.
Minä osallistuin revontulikelluntaan Nova Skyland Hotelin kutsumana ja pääsin kellumaan salaisen metsälammen pinnalla ylhäisessä yksinäisyydessä. Kelluntareissulle suunnattiin puoli seitsemän aikaan illalla, joten valitettavasti tälle reissulle tyttäreni ja vaimoni eivät päässeet mukaan: taaperoikäinen tyttäremme saisi revontulikellunnan sijaan kellua unten mailla vaimoni valvovan silmän ja korvan alla.
Revontuliennustusta kännykkäsovelluksen avulla
Revontulien ilmenemistä on vaikea ennustaa, mutta revontulien metsästäjälle löytyy kuitenkin apuvälineitä, joiden avulla etsimistä voi edes hieman helpottaa. Säätilan tarkkailu on se luonnollisin ja jokaiselle sopiva tapa: pilvisellä säällä on hyvin epätodennäköistä nähdä revontulia ja kirkkaana yönä todennäköisyys on suurempi.
Auringon aktiivisuutta mittaavat ja ilmaisevat sivustot ovat toinen helppo lähde: jos aurinko on aktiivinen ja avaruussäässä muutoksia, voi revontulien näkemiseen olla suurempi todennäköisyys verrattuna epäaktiiviseen aurinkoon ja rauhalliseen avaruussäähän (avaruussään määritelmään ja revontulien aktiivisuuden ennusteeseen voit tutustua esim. tällä Ilmatieteenlaitoksen sivulla). Lisäksi viimeisimpien revontulihavaintojen tutkinta, esim. Ursa:n Taivaanvahti-palvelussa, auttaa laskemaan revontulien todennäköisyyttä toivomassasi paikassa.
Minä päätin edellä mainittujen lisäksi kokeilla myös Aurora Alert -palvelua, jota suositeltiin Visit Rovaniemi -sivuilla. Palvelun avulla havaitut revontulet ilmoitetaan automaattisesti joko mobiilisovelluksen hälytyksenä tai tekstiviestinä. Mobiilisovelluksessa on hälytyksen lisäksi se hyvä puoli, että siitä näkee suoraan, milloin Rovaniemellä on edellisen kerran ollut revontulia ja minkäasteinen show on ollut kyseessä (asteikolla 1-5) sekä millä todennäköisyydellä revontulia voi ilmetä, ottaen huomioon lähipäivien sääennustuksen.
Pilviä, pilviä, pilviä ja rentouttavaa kelluntaa
Näiden ennusteiden ansiosta odotukseni eivät olleet kovinkaan suuret revontulien bongaamiseksi. Sää Rovaniemen tienoilla oli ollut jo päiväkausia täysin pilvinen ja kellunta-ajankohdallemmekin oli ennustettu pilvistä ja harmaata säätä. Lisäksi avaruussään ennuste oli revontulten todennäköisyyden osalta pieni. En siis odottanut näkeväni revontulia. Onneksi ohjelmassa oli kuitenkin itse kellunta, se nimittäin korvasi kokemuksena revontulien näkemisen!
Revontulikelluntani tapahtui salaisella lammella Rovaniemestä pohjoiseen. Matkaa tähän kohteeseen oli majapaikastamme noin puolisen tuntia autolla. Tässä ajassa ehdimme syvälle metsään, kauas muista ihmisistä sekä heidän luomastaan melusta ja valosaasteesta. Perille saapuessamme ympärillämme oli siis täysi pimeys ja hiljaisuus – olosuhteet, jollaisia kaupungissa asuva ihmisolento harvoin kohtaa.
Tällä matkalla mukanani oli Safartican eräopas Santeri, joka vajaan kymmenen vuoden opaskokemuksensa turvin oli metsän keskellä kuin kotonaan. Lyhyen kohde-esittelyn jälkeen Santeri opasti minut suoraan revontulikellunnan saloihin, minkä jälkeen pääsinkin hyppäämään sopivaan kelluntapukuun ja minua varten avattuun avantoon.
Kokemuksena kellunta oli varsin mukava ja kiehtova: puku itsessään oli todella lämmin (alla minulla oli lähinnä flanellipaita ja ulkohousut sukkien ja sormikkaiden kera) ja se piti minut jatkuvasti veden pinnalla. Itse asiassa laskeutuessani portaita pitkin avantoon, minulle tuli tunne kuin pompahtaisin pinnalle korkin tavoin. Ja niin siinä kävikin päästäessäni kaiteista irti.
Kelluntapuku päällä ei tarvitse juurikaan stressata. Puku kantaa todella hyvin, sen sisällä on lämmin ja olo vedessä on suht stabiili – riskiä kaatumiseen ei juurikaan ole, jos vain malttaa olla kikkailematta, sillä puku päällä voi pyörähtää ympäri, varsinkin jos kokeilee vesijuoksuasentoa. Kikkailuun ei kuitenkaan kannata tuhlata aikaa, sillä kellumisen paras anti tulee juuri selällään maaten, se on nimittäin harvinaisen rentouttavaa.
Tärkeintä ei ole revontulet, vaan kokonaisvaltainen kokemus
Koska sää osoittautui revontulien kannalta katastrofiksi, en jaksanut kiinnittää siihen enempää huomiota. Niinpä saatoin sulkea silmäni ja hengittää raikasta metsäilmaa pimeässä metsälammessa maatessani.
Jääkylmässä vedessä maatessa, ympärillään vain pimeyttä ja luonnon aavemainen hiljaisuus, ihmisen aistit herkistyvät. Pilvisen pimeyden keskellä aloinkin nähdä puiden siluetteja ja veden liplattelu kuului yllättävän tarkasti. Äänimaisemaa rikasti jäiden rapina, joka syntyi minun kelluessani avannon jäisiä reunoja kohti.
Kirkkaalla säällä taivaalla olisi näkynyt sen kaikki miljardit tähdet (revontulista puhumattakaan) ja tätä näkyä pohdiskelimme Santerin kanssa kellunnan jälkeistä nokipannuglögiä maistellessamme. Sinä aikana kun kuoriuduin kelluntapuvustani pois, Santeri ehti pyöräyttää takkaan tulet, virittää glögipannun sekä kasata keon pipareita, joita nauttiessamme keskityimme filosofoimaan luonnon kauneutta.
Ehkä tällä reissulla kiteytyi kuuluisa sanonta: ”tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matka”, sillä hienoksi matkaksi ja kohtaamiseksi tämä revontulikellunta muodostui, päämäärän (eli revontulien bongailun) jäädessä odottamaan seuraavaa kertaa.
Revontuliterveisin, Antti
P.S. Voit tutustua Nova Skyland Hotelin revontulikellunta-aktiviteettiin tästä – suosittelen sitä ehdottomasti! Sivulta löydät tarkempaa tietoa itse kelluntatapahtumasta ja aktiviteetin sisällöstä.
Ajatusmatkalla 