Olen tällä viikolla muutamaan kertaan pysähtynyt miettimään mitä isyys minulle merkitsee. Lähestyvä isänpäivä kai laukaisi jonkinlaisia alitajunnan aliprosesseja, jotka pulpahtelivat mieleni sopukoista erinäisinä isyyttä puntaroivina ajatushaikuina.
Tämä päivähän on minulle hyvin erityinen. Ai miksikö? No, tänään olen saanut viettää isänpäivää ensimmäistä kertaa elämässäni isän roolissa, ja se on luonnollisesti isäelämän ensi vuotta viettävälle merkittävä virstanpylväs. Vertailukohtia aikaisempiin vuosiin ei oikein ole, sillä aikaisempia isänpäivinä olen juhlistanut omaa isääni.
Mutta palataanpa noihin isyyteen liittyviin ajatuksiin, sillä niitähän tämä päivä on tuprautellut mieleeni. Isyys ei ole mielestäni mikään itsestäänselvyys, vaan suuri lahja, joka tuo mukanaan vieläkin suuremman vastuun. Paikoin tuo lahja konkretisoituu illalla kirkuvana, sylissä sätkivänä, hoitopöydälle pissaavana ja ruoallaan lähiympäristöä maalaavana taskurakettina, mutta suurimman osan ajasta lapsi on isälleen uskomaton ilmestys, jonka tekemistä ja kehitystä on ilo seurata.
Yhdessäoloa ja arjen askareita
Nyt kun tyttäreni on jo lähes kymmenen kuukauden ikäinen, alkaa hänen persoonallisuutensa ilmetä selkeämmin ja toisaalta suhde minuun on muuttunut vahvemmaksi. Olenkin viimeisten kuukausien aikana havainnut tyttäreni kommunikoivan minulle entistä enemmän ja meille on selvästi muodostunut isän ja tyttären välinen yhteys. Sitä yhteyttä ilmentää etenkin hassuttelu ja nauraminen, mutta toisaalta myös osallistuminen arjen askareisiin.
Vaikka hassuttelu ja nauraminen on tyttäreni ja minun välillä tärkeä suhdettamme vahvistava juttu, on myös arjen pyörittäminen yhtä tärkeätä: pukeutuminen, vaippojen vaihtaminen, syöttäminen ja kylpeminen. Nämä kaikki mielestäni vahvistavat perhesidettä, mutta myös tuovat minulle onnistumisen tunteita isänä ja merkitystä elämääni.
On tietysti myös hetkiä, jolloin tuntuu raskaalta ja väsymys lähes musertaa allensa. Näitä hetkiä varten on mielestäni tärkeätä hassutella ja nauraa, sillä mikään ei tunnu yhtä hyvältä kuin spontaanisti kupliva lapsen nauru, joka saattaa jatkua minuuttikaupalla ja pyyhkii väsymyksen sekä kireyden pois.
Isänpäivä on siis minulle hyvin arvokas, sillä se saa pohtimaan isyyttä ja perhettä ja tällä päivällä on mielestäni tärkeä paikka ihan jo symbolisesti. Itse en kaipaa niinkään huomiota ja hemmottelua, vaan isyydestä puhuminen ja isän roolin vahvistuminen ovat minulle arvokkaampia.
Sukkia, suklaata ja ensimmäisen isänpäivän tunnelmia
Minun ensimmäinen isänpäiväni alkoi aikaisella herätyksellä, tyttäreni avatessaan ääntään aamukuuden tienoilla. Äänenvoimakkuuden kasvaessa viimeisimmätkin unihiekan rippeet ropisivat silmistäni ja saatoin toivottaa päivän alkaneeksi. Pian tyttäreni saapuikin isänpäivälahjojen kera vaimoni sylissä ja pääsin aloittamaan isänpäivä vieton perheeni kanssa.
Ja mitä lahjakääröistä paljastuikaan? Värikkäitä sukkia korvaamaan kaapissa olevat reikäiset yksilöt, suklaata hillitsemään hieman ikuista suklaanhimoani ja upea kangaskassi, jota tyttäreni jalanjäljet koristavat. Nämä lahjat saivat kyllä aamuväsyneen isänsydämeni sulamaan ja hymyn venymään korviin kuin Elastisella konsanaan.
Maukkaan aamupalan (ja lukuisten suklaapalojen) jälkeen isänpäivä jatkuikin normaalin arkipäivän mukaisesti – sillä mielestäni perhearki on parasta. Toivottavasti sinulla on ollut onnistunut isänpäivä isän, lapsen, vaimon, kumppanin tai muun läheisen roolissa.
Hyvää isänpäivää siis kaikille isille ja mukavaa isänpäiväjuhlintaa kaikille isien lapsille ja läheisille!
Isänpäiväterveisin, Antti
Ajatusmatkalla 