Kukapa ei tykkäisi oravista? Nuo pienet, tuuheahäntäiset ja kuvaukselliset karvaturrit sulostuttavat niin luonnossa liikkuvaa eräihmistä kuin satunnaista some-selaajaakin. Minun suosikkieläimien joukkoon orava on aina kuulunut juuri sympaattisen ulkonäkönsä, mutta myös helpon löydettävyyden takia: oravia liikkuu Helsingin, Espoon ja muiden kaupunkien lähimetsissä ja ne tulevat uteliaan luonteensa puolesta suht lähelle kuvattavaksi.
Kun muutimme Espoon Lystimäkeen, tuli luonto yllättävän lähelle meitä – positiivisella tavalla tietysti. Pihallamme onkin tavallista nähdä metsäjänisten temmellystä ja toisaalta erilaisia lintuja on helppo bongailla omenapuun oksilta kotisohvalla istuen. Oravabongailusta on kuitenkin tullut yksi suosikkiharrastuksistani, sillä aina silloin tällöin myös niitä liikkuu kotipihamme puissa ja nurmikolla. Aivan viime aikoina pihalla on myös pyörinyt kaksi minioravaa, eli poikasta, joiden leikki ja kisailu on hauskaa seurattavaa.
Uhkarohkeita oravanpoikasia
Uteliaat oravanpoikaset kokeilevat parhaillaan rajojaan – fyysisiä ja emonsa asettamia. Ne loikkivat uhkarohkeasti kotipesästään ja tekevät pidemmälle ja pidemmälle suuntautuvia tutkimusmatkoja. Riskinä on, että pieni ja vaaroista tietämätön orava päätyy ketun hampaisiin tai suuren linnun kynsiin: tällaista tapahtumaa saimmekin todistaa muutama viikko sitten, kun isokokoinen varis yritti nokkia oravanpoikasta hengiltä. Päätimme puuttua luonnon kulkuun ja hätistimme variksen pois, jonka jälkeen pieni poikanen luikahti piharapun alle odottamaan emonsa apua.
Hauskimmat kokemukset olen saanut seuratessani oravanpoikasten leikkiä omenapuussamme. Poikasista on selvästi hauskaa kiivetä puun runkoa ylös ja roikkua oksissa kinastellen ja leikkien (tai leikiltä se ainakin näyttää). Samalla poikaset oppivat orava-akrobatiaa ja tasapainottelua luonnollisessa ympäristössään.
Kevään kääntyessä kohti kesää kotipihan eläinkanta aktivoituu entisestään, mutta samalla tuuheiksi kasvavat puut ja pensaat tarjoavat niille suojaisia paikkoja piiloutua laiskanpulskealta eläinbongarilta – eli minulta. Toivottavasti kotipihamme oravat jatkavat vilkkaita leikkejään omenapuussamme ja takapihamme nurmikolla tarjoten siten hauskaa aamuviihdettä minulle ja vaimolleni.
Oravabongailuterveisin, Antti
Ajatusmatkalla 