Kaukana ovat ne ajat, jolloin lapsi saattoi sanoa isälleen tämän palatessa kokousmatkaltaan: ”Isi tuoksuu taas kokoukselta”. Onneksi nämä villit ajat ovat takana, sillä nykyään kokousmatkoilla on tarjolla aikaa rentoutua luonnossa, kuntoilla tai reippailla työkavereiden kanssa.
Minun viimeisin kokous-/työmatkani suuntautui Porvoon lähimaisemissa sijaitsevaan Sannaisiin ja sen historialliseen Sannäsin kartanoon, jossa vietin kaksi päivää workshopintäyteisen aikataulun parissa. Aikatauluun mahtui kuitenkin myös sitä omaa aikaa, jonka halusin käyttää kartanoelämän ja tilusten tutkimiseen.
Lähellä pääkaupunkiseutua mutta luonnon helmassa
Sannäsin kartano on pääkaupunkiseudun kainalossa Porvoon kulmilla ja sinne hurauttaa autolla Espoon Lystimäestä noin tunnissa (ilman pahempia ruuhkia moottoriteillä). Kartanorakennuksen historia ulottuu 1800-luvulle, mutta kartanon paikalla on ollut asutusta ja maatilatoimintaa jo 1400-luvulla. Nykyään kartano palvelee vierailijoitaan koulutus- ja kokoustilana ja sen rikas historia sisältää monenlaisia käänteitä.
Kartanolla ja sen mailla on ollut monenlaista omistajaa vuosisatojen myötä. Kartanotilukset on hävitty korttipelissä ja eräs omistajista on jäänyt kummittelemaan tuleville vierailijoille: nuorena tulirokkoon kuolleen Ingrid Mellinin haamun kerrotaan seikkailevan kartanon käytävillä. Eräs omistajista oli taasen vahvasti mukana itsenäistymissuunnitelmissa ja kartanossa kokoontuikin Vapaussodan sotilaskomitea marsalkka Mannerheim etunenässään – tästä muistuttaa tapaamisissa käytetty huone Mannerheim-kuvineen ja -muistoineen. Tänä päivänä kartanon vierailijat ovat pitkälti yrityksiä ja ryhmiä, jotka saapuvat tiluksille kouluttautumaan tai kokoustamaan.
Kaunista arkkitehtuuria ja yksityiskohtia
Kartanon nykyinen päärakennus on Carl Ludvig Engelin piirtämä, joten arkkitehtuurin ystäville on tarjolla kauniin engelimäistä arkkitehtuuria ja kartanoromantiikkaa. Minua tämä innosti jo ennen perille pääsyä, sillä suomalainen arkkitehtuuri sekä kartanoelämä kiinnostavat. Kartanon maille saapuessani yllätyinkin kun kuuluisaa päärakennusta ei näkynyt, vaan minut ja autoni otti vastaan 80-lukulaisen betoniset majoitus- ja urheilutilat. Lyseorakennuksessa sijaitsevat suurimmat kokoustilat ja majoitusmahdollisuudet ovat harmaan betonisia ja peittävät pysäköintialueelle saapuneelta näkymän kartanolle.
Sisään lyseotiloihin päästyäni sain pian huoneeni avaimen ja ystävällisen respahenkilökunnan ohjeistuksen suunnata aamupalalle Lyseorakennuksen taakse, josta lyhyen matkan päässä sijaitseekin tilusten kaunotar, eli kartanon historiallinen päärakennus.
Puinen päärakennus on kauneimmillaan Sannaistentieltä käsin: kartanonpuistoon johtavasta kiviportista aukeaa kaunis näkymä keltaiseen puurakennukseen. Kartano sijaitsee pienen mäen päällä, joten kartanomaiden omistaja on varmasti aikoinaan saanut ihailla tiluksiaan kartanon portailta käsin. Portaiden kynnyksellä minäkin viivähdin tovin tiluksia ihaillen, ennen kuin suuntasin kokousaamiaiselle, eli lautaselliselle pekonia, munakasta ja karjalanpiirakoita (jostain syystä kokousaamupala tulee usein höystettyä pekonilla ja muulla epäterveellisellä).
Saunomista, luontoilua ja vähän koulutustoimintaakin
Sannäsin kartanossa on suomalaisittain oikein kelpo varustelu ja sieltä löytyy kolme saunaa, uima-allas, kellaribaari sekä useita kuntoilumahdollisuuksia (mm. kuntosali, palloiluhalli ja valaistu kuntopolku) – kokoustelun välissä ei siis ehdi aika tulla tylsäksi!
Minä käytin vapaa-aikani aitoon kartanotunnelmaan sekä kartanon historiaan tutustuen, vaikka saunomismahdollisuus olisikin ollut. Lyhyt kävely ulkona kartanon mailla virkisti ja kauniisti sisustetuissa kartanohuoneissa oli kiehtovaa vierailla. Kartanon kuuluisaa Ingrid-haamua en kuitenkaan kohdannut, vaikka sitä salaa hieman toivoinkin.
Kartanoterveisin, Antti
Ajatusmatkalla 