Madeiralla on maailman laajin veden kuljetusjärjestelmä, joka koostuu 2 150 kilometristä vuoriin kaiverrettuja kanavia ja väyliä. Näitä kanavia kutsutaan levadoiksi (levada) ja vanhimmat niistä on rakennettu melkein 600 vuotta sitten. Levada-kokonaisuus on varsinainen insinööritieteen ja -taiteen ihme, joten pakkohan niihin oli käydä tutustumassa!
Jotta saisin optimaalisen tuntuman Madeiran levada-kokonaisuuteen, päätin osallistua päivän mittaiselle levada-vaellukselle ohjatun retken muodossa. Tällä retkellä käytiin Riscon putouksella ja 25 Fontes -nimisellä noin 25 lähteestä koostuvalla alueella (joskus lähteitä on 25, toisiaan 22 tai 27 – riippuu kuulemma näkökumasta). Molemmat näistä kohteista sijaitsivat levada-reittien varrella, joten samalla tulisi käveltyä kilometrikaupalla näiden kiehtovien kanavien vierellä.
Lähtö aikaisin aamulla
Reissumme alkoi 8:45 kun Flora Travelin minibussi saapui noutamaan minua Funchalin cable car -mestasta. Päädyin käyttämään samaa yritystä, jonka kautta osallistuin vuorivaellukselle (lue Madeiran vuorivaelluksesta tästä) puhtaasti positiivisten kokemuksien ansiosta. Levada-retkelle osallistui lisäkseni viisi keski-iän ylittänyttä pariskuntaa, muutama yksin matkaava sekä edellisen päivän vuorivaelluksella olleet israelilaiset äiti ja tytär. Yhdessä meitä oli siis 15 hengen porukka. Tätä ryhmää dominoivat ruotsalaiset viidellä osallistujalla, muiden kansallisuuksien jakautuessa tasaisesti (kolme brittiä, kaksi puolalaista, kaksi israelilaista ja kaksi venäläistä). Minä edustin Suomea ylhäisessä yksinäisyydessäni.
Otimme minibussillamme suunnan Funchalista länteen moottoririetä pitkin, kohteenamme Rabaçalin alue ja sen kaunis laakso. Kuskimme kaahasi kuin viimeistä päivää ja saimme otettua kiinni aikaa, joka tuhrautui osallistujien noudoissa – tämä on yksi ohjattujen retkien huonoja puolia, noutoihin saattaa humahtaa helposti puolisen tuntia tai enemmänkin. Retkeämme veti noin parikymppinen Jessie, ultra-matkojen juoksija, joka tarinoi matkan aikana mm. Madeiran ja levadoiden historiasta, luonnon monimuotoisuudesta sekä eri kaupunkien erikoisuuksista.
Käännyimme Madalena do Marin kohdalla pohjoiseen ja otimme suunnaksi saaren luoteisosan ja Paul da Serran ylängön. Noin puoli yhdeltätoista minibussimme saapui vaelluksemme aloituspisteeseen Rabaçalin parkkipaikalle. Tällä alueella muuten tuotetaan paljon sähköä tuulivoimalla, aurinkopaneelien avulla sekä vesivoimalla.
Riscon putous ja levadat
Saadaksemme ensikosketuksen levadoihin oli edessä noin reilun kilometrin verran kävelyä kohti Rabaçalin laaksoa. Aloitimme siis vaelluksemme parkkipaikalta noin 10:45 kävelemällä mutkittelevaa mutta leveää ja alasviettävää tietä kohti alhaalla aukeavaa vehreätä laaksoa. Tie parkkipaikoilta levadoille on muuten selvästi tarkoitettu myös autoille ja luulisin joidenkin turistiryhmien porottelevan aina alas asti, mutta onneksi suurin osa ryhmästämme oli luontoihmisiä ja saimme nauttia rauhallisen alastulomatkan aikana upeista maisemista.
Tämä levada-reitti on yksi Madeiran suosituimmista (ja varmasti myös kauneimmista), joten on hyvä varautua henkisesti ruuhkatilanteisiin. Jos parkkipaikka ei ole täynnä, niin ainakin suosituimmilla nähtävyyspaikoilla on lähes koko ajan porukkaa ja paikoin ahtailla osuuksilla joutuu väistämään vastaantulevia ihmisiä mitä luovimmilla tavoilla. Tämän saimme kokea pariinkiin kertaan.
Levada-retkemme alkoi alas päästyämme kävelyllä leveätä ja hyväkuntoista tietä pitkin. Reitti Riscon putoukselle on puiden reunustama ja minulla ainakin kesti tovin tajuta, että vieressa virtaa myös levadan kuljettama kirkas ja nopeasti virtaava vesi. Alkupätkällä levadat ovat maantasalla, eikä niihin oikein kiinnitä huomiota.
Tovin virtausta ihmetellessämme oppaamme Jessie mainitsi, että osaan levadoista on istutettu taimenia, joiden tarkoituksena on puhdistaa kanavia. Yllätyksekseni niitä näkyikin päivän aikana kanavien pohjalla taistelemassa veden virtausta vastaan.
Mitä lähemmäs pääsimme Riscon putousta sitä vehreämmäksi maisema muuttui. Paikoin tuntui kuin kävelisi sademetsikössä, sillä maasto oli vehreätä ja ilmankosteus lähellä sataa. Itse putouksen näki jo melko kaukaa ja näky kyllä pysäytti: kahlitsematon vesi ryöppyää alas vuoren huipulta sadan metrin vuorenseinämää myötäillen. Lähempänä putousta kevyt sadeverho kietoi syliinsä kastellen niin ryhmäläisemme kuin minun kameranikin. Näkymä oli kuitenkin upea ja sitä olisi mielellään ihaillut pidemmänkin aikaa. Valitettavasti ryhmämme halusi suunnata pian takaisin päin jatkaakseen matkaa kohti kuuluisia lähteitä.
25 lähteelle satumaisia polkuja pitkin
Noin kilometrin paluumatkan jälkeen tulimme reisteykseen, joka ohjasi alaspäin kivisille portaille ja kohti 25 Fontes -kohdetta. Alas päästyämme ylitimme näyttävän sillan ja kapusimme korkean portaikon huipulle. Portaiden huipulta alkaakin reitin kaunein vaihe! Levadat ovat noin vyötärön korkeudella ja vierellä kulkee juuri ja juuri yhden ihmisen käveltävä kapea polku. Ympäröivä metsä on sankkaa mutta samaan aikaan karun kaunista ja maagista vaikutelmaa vahvistaa sammaleen päällystämät levadat.
Lopulta saavuimme lähteiden luokse. Alue koostuu useasta pienestä lähteestä ja kallioseinämän reunassa olevasta suuremmasta lammesta. Joka puolella kuulee veden lorinaa, sillä lähteet pysyvät täysinä juuri vuorilta valuvan veden ansiosta. Pysähdyimme lähteille hieman pidemmäksi aikaa syömään eväitä ja odottamaan rauhallisempaa hetkeä, jotta alueesta saisi edes yhden valokuvan ilman jatkuvasti vyöryviä turistiryhmiä.
Viimeinen etappi tunnelia pitkin
Paluumatkamme kulki osin samaa reittiä: kävelimme kapeata ja taianomaista polkua aina sillalle asti, kunnes otimme suunnan kohti vuoren alittavaa 800 metrin pituista tunnelia. Osa levadoista on louhittu vuorten läpi, jotta vesi saataisiin siirrettyä saaren eteläpuolelle ja tämä tunneli on tehty myös kävelemistä varten. Tunneli mahdollistaa nopean siirtymän pohjoispuolelta eteläpuolle, joten otimme suunnan kohti tunnelin suuaukkoa, jottei retkemme venyisi iltaan asti – vaihtoehtona olisi nimittäin marssia koko pitkä matka takaisin Rabaçalin parkkipaikalle.
Vajaassa kymmenessä minuutissa saavuimme tunnelin toiselle puolelle, jossa aurinko otti meidät vastaan lämpimällä halauksella. Vuoren eteläpuolella oli hyvä pysähtyä nauttimaan auringon lämmöstä ja makustella ryhmäläisten kanssa retken fiiliksiä. Tauon jälkeen kävelimme vielä vartin kunnes saavuimme minibussillemme. Bussin penkille istahtaessani kello löi tasan kolme ja saatoin huoahtaa onnellisuuden syvän huokauksen: retki oli ollut todella onnistunut!
Levada-retkemme kesti noi neljä tuntia ja sinä aikana tuli käveltyä yhteensä 11 kilometriä. Kokemus oli kyllä kaikin puolin onnistunut ja sai minut haaveilemaan lisäpatikoinnista. Valitettavasti matkani päivät alkoivat olla vähissä, joten tulevat levada-retket pitäisi säästää seuraavia reissuja varten. Voin kyllä vahvasti suositella levada-vaelluksia ja patikointia ylipäänsäkin Madeiralla. Saari on täydellinen juuri patikoinnista ja luontomatkailusta pitävälle!
Patikointiterveisin, Antti
P.S. Vesivoima ja levadat muodostavat muuten Madeiran kannalta kiinnostavan kokonaisuuden. Oppaamme Jessie kertoi, että siinä missä levadoita käytetiin aikoinaan juoma- ja viljelysveden kuljetukseen, niin nykyään niiden avulla tuotetaan saarelaisten käyttöön myös sähköä. Noin 40 % Madeiran sähköstä tuotetaan uusiutuvilla energiamuodoilla ja vesivoiman osuus tästä on noin puolet. Levadat ovat siis monessakin mielessä todella hyödyllisiä!
