Yksi tämän reissun teemoista on ollut aurinko ja auringonnousuista nauttiminen. Reissuni aikana olen väijynyt auringonnousuja useampana aamuna ja se on tarkoittanut herätyskellon käyttöä ja aikaisia herätyksiä. Onnekseni sää on suosinut ja aamun väriloistoa on ollut upeata katsella. Siinä samassa on aikaisen lomaherätyksen tuska haihtunut mielestä.
Aamuissa kiehtovinta on kaiken hiljalleen herääminen ensimmäisten auringonsäteiden myötä: kuinka meri alkaa aaltoilla hieman kiivaammin, kuin hengästyen kasvavan valon määrästä; kuinka merilinnut aktivoituvat saadessaan yön kohmettamat siipensä liikkeelle, suunnaten lentonsa kohti auringonsäteiden valaisemaa aavaa. Samalla tavoin myös kalastajat suuntaavat veneensä kohti ensimmäisiä kalansaaliita, ottaen suunnan nousevan auringon säteiden mukaisesti.
Auringonnousussa on jotain melkein pyhää: nousevan auringon myötä ympäröivä luonto herää maagisesti eloon. Aurinko ei kiirehdi vaan kipuaa verkkaisesti horisontista ylöspäin. Myös pieni ihminen pysähtyy auringonnousun värjätessä taivaan – mihinkään ei ole kiire.
Tänään on Madeiran-reissuni viimeinen päivä ja viikon reissu paratiisisaarelle alkaa olla loppusuoralla. Palasin juuri hetki sitten viimeiseltä aamukävelyltä Funchalin aallonmurtajille, joilta on upea näkymä saaren itäkärkeen ja auringon noususuuntaan. Näiden aamuvalohoitojen ansiosta jaksan taas tarpoa pimeän vuodenajan läpi Suomessa.
Lomaterveisin, Antti
Ajatusmatkalla 