Karoliinanportaat Viitasaaressa

Suomi on täynnä kiehtovia luontotarinoita. Otetaan esimerkiksi Viitasaaren Kymönkosken kylässä sijaitseva Karoliinanportaat, joka on jyrkkä ja luonnon muovaama porrasmainen kallionseinämä, ja joka perimätiedon mukaan oli kuppari ja kansanparantaja Karoliina Raatikaisen päivittäinen kauppa- ja työmatka.

Karoliina (1848–1918) oli oman aikansa sisun ilmentymä ja tärkeä henkilö Viitasaaren alueella. Tarina kertoo hänen kulkeneen samaa reittiä kesät ja talvet kotituvalleen, eivätkä yöt tai luonnon ääri-ilmiötkään estäneet hänen kulkuaan. Haastavasta kallioreitistä Karoliina selvisi juuriin ja kiviin tarraten sekä kivenlohkareiden ali ryömien. Mielestäni tällaiset tarinat ovat äärimmäisen kiehtovia ja saivat minutkin seuraamaan Karoliinan jälkiä aina Karoliinanportaiden huipulle.

Yksi Keski-Suomen merkittävistä nähtävyyksistä

Karoliinanportaille pääsee seututien 659 varrella olevalta parkkipaikalta, jossa sijaitsee myös opastaulu alueesta sekä Karoliinan historiasta. Hyväkuntoinen polku Karoliinanportaille vie kauniin metsän ja luonnonsuojelualueen halki ja matkaa parkkipaikalta kohteeseen kertyy noin kuudensadan metrin verran. Osa reitistä on katettu pitkospuilla, joten paikan päälle pääsee kuivin jaloin ja vaivatta.

Lyhyen taivalluksen jälkeen edessä aukeaa näyttävä kallioseinämä ja Itävuoren kallioseinän jyrkkyyden näkee ensimmäisen kerran. Kohteen alla on hyvä viivähtää tovi ja kuvitella Karoliinan kapuavan jyrkkää kalliopolkua sekä ahtautuvan siirtolohkareiden välissä olevien kolojen läpi kantamustensa kanssa – kyseessä on selvästi sisukas nainen!

Aurinkoisena ja kuivana kesäpäivänä Karoliinanportaiden kapuaminen ei ole mikään haastava tehtävä, mutta mielellään en lähtisi kiipeilyhommiin sateella tai pimeällä. Ylös asti ei pääse ilman, että ottaisi tukea kalliolohkareista tai puiden rungoista ja juurista, joten Karoliinan suoritusta arvostaa huomattavasti kun pääsee jyrkänteen huipulle. En usko, että kovinkaan moni suostuisi tänä päivänä vastaavaan työmatkaan joka päivä.

Kavutessani alas Karoliinanportaita, nostan mielessäni hattua Karoliina Raatikaiselle ja hänen kaltaisilleen sisunaisille, joita Suomen historia on varmasti pullollaan. Historiankirjat eivät heitä juurikaan mainitse, mutta onneksi on sentään luontokohteita, jotka kunnioittavat tavallisen ihmisen urotöitä.

P.S. Karoliinan portaiden alue on luonnonsuojelualuetta ja se on nimetty yhdeksi Keski-Suomen seitsemästä matkailuihmeestä (mitä nämä kuusi muuta matkailuihmettä ovat, ei minulle selvinnyt googlettamallakaan).