Helsingin saaret: ensivisiitti Isosaareen

Isosaaren ympärillä on ollut mukavasti pöhinää viime vuosina. Yli sata vuotta sotilaskäytössä ollut saari avautui yleisölle vasta tämän vuoden kesäkuussa, joten kyseessä on kiehtova tulokas Helsingin nähtävyyksien joukossa. Kuten niin moni muukin, myös minä halusin tehdä ensivisiittini tähän ulkosaariston helmeen.

Puolessa tunnissa perille

Isosaari sijaitsee Helsingin ulkosaaristossa ja sinne pääsee kätevästi lautalla Kauppatorin laiturilta (ellei satu omistamaan omaa venettä). Edestakainen matka lautalla kestää noin 30-40 minuuttia ja kustantaa 15 euroa. Lauttoja kulkee tunnin vuorovälein.

Mielenkiintoisen merimatkan jälkeen (reitti kulkee Lonnan vierestä, Haminansalmen kautta Isosaareen aaltoja väistellen) lautta jättää kyytiläisensä saaren pohjoispuolella sijaitsevaan pääsatamaan, josta alkaa kiehtova kierros kohti vanhan linnakesaaren salaisuuksia.

Vartiotorneja, tykkejä ja kaunista luontoa

Isosaareen saapuessa vierailijan toivottaa tervetulleeksi käytöstä poistunut vartiotorni. Se luokin teeman saarelle, sillä saari on täynnä vanhoja sotilasrakennuksia, bunkkereita ja tykkejä. Taustalla kaikuu Santahaminan sotaharjoitusten pommien ja aseiden kumu, joten missään vaiheessa ei pääse unohtumaan, minkälainen historia saarella on.

Satamaan saavuttua voi valita suunnakseen eteläisen tai pohjoisen kierroksen – tai seikkailla randomisti ympäri saarta. Pohjoisella kierroksella ensimmäisenä vastaan tulevat Isosaaren hiekkarannat ja käytöstä poistuneet armeijahenkilökunnan vanhat rivitalot. Hyväkuntoinen hiekkatie vie kävelijää kohti saaren länsireunaa mutta tien seuraamisen sijaan suosittelen valitsemaan rantareitin: Isosaaren hiekkaranta (kuten saaren koko rantavyöhyke ylipäänsä) on upea ja pääset ihailemaan Helsingin kaupungin silhuettia kaukaa.

Saaren eteläinen reitti johtaa suoraan vanhoille bunkkereille ja tykeille. Itse säästin tämän osuuden loppuun, sillä kiersin saaren vastapäivään.

Ison hiekkatien sijaan kannattaa poiketa saarella risteileville pienille poluille, sillä kiehtovimmat nähtävyydet ja kauneimmat maisemat löytyvät näiden polkujen päästä tai varrelta, eikä kaikkia nähtävyyksiä ole merkitty lautassa tarjolla olevaan karttakuvaan. Itse löysin mielenkiintoisimmat betonibunkkerit seuraamalla pieniä polkuja, jotka lähtivät ampumaradan päästä. Vinkki: muista napata Isosaaren kartta matkaasi lautalta (lautan ravintolasta saa karttoja ilmaiseksi).

Saaren erikoisuus on golf-rata, joka ei kylläkään minun mielestäni sovi saarelle lainkaan.

Kaukana mantereen meluista

Koska Isosaari on vasta avautunut yleisökäyttöön, on siellä vielä mukavan autenttinen ja rauhallinen tunnelma. Vanhat bunkkerit, asevarastot ja kasarmirakennukset kumisevat tyhjyyttään ja luonto on vallannut näyttävästi tilaa. Tuntuu kuin olisi saapunut vuosikymmeniä asumattomalle saarelle, sillä turismi ja palvelut eivät ole päässeet pilaamaan saarta. Vanhoja betoni- ja teräsrakennelmia saa tutkia rauhassa ja samalla miettiä minkälaisia salaisuuksia rakennukset pitävät sisällään.

Isosaaressa kaupungin melu loistaa poissaolollaan. Taustalla humiseva tuuli ja kohiseva meri peittävät kaiken ihmisen luoman äänen alleen. Santahaminan pommien kumu on ainoa ääni, joka poikkeaa luonnon äänistä. Isosaari on sen verran kaukana mantereesta, joten saaren tunnelmasta pääsee nauttimaan ilman minkäänlaista melusaastetta.

Juuri tämä hiljaisuus sekä vanhat ja rapistuvat rakennukset luovat mukavan aavemaisen tunnelman: vanha kasarmirakennus, ruokala ja ampumarata kumisevat tyhjyyttään, bunkkerit ovat kasvuston peitossa ja tykit keräävät sammalta.

Ulkosaariston arvaamaton meri-ilmasto voi yllättää matkaajan ja yllättävät luontoilmiöt piristivät minunkin saarivisiittiä: sopivasti päivän aikana nousi sumu ja tuuli kasvoi hetkellisesti myrskylukemiin, vain kadotakseen hetken päästä paljastaen kesäisen auringon.

Ei sittenkään ensimmäinen visiitti

Koko saarella vietetyn ajan mieltäni kaiversi ajatus, että olen vieraillut siellä aikaisemmin. Eteläisten bunkkereiden luona tajusin vihdoin: olen käynyt saarella armeija-aikanani, lyhyellä tutustumisleirillä. Silloin matkasimme saarelle syöksyveneillä Santahaminasta, mutta valitettavasti reissusta ei juuri muita muistoja olekaan kuin yksittäinen bunkkerivisiitti ja huono sää. Toisaalta, armeija-aikana ei nähtävyyksiä juuri katseltu, joten ei ihme, että muistikuvat ovat hatarat.

Saarivisiittini aikana tuntui, että Isosaarella olisi ollut paljon enemmän annettavaa kuin päivän mittaisen reissun aikana ehtii kokea. Moni polku jäi vielä kulkematta ja kaikilla bunkkereillakaan en ehtinyt käydä. Uudelle visiitille jäi siis tilaa ja uskoisin tekeväni saarivisiitin vielä tämän vuoden puolella, ehkä pahimman turistisesongin päätyttyä.

Isosaaren visiitti oli siis kaikkinensa oikein onnistunut. Saari yllätti todella positiivisesti juuri kiehtovien nähtävyyksiensä ja kauniin luontonsa ansiosta. Jos Isosaari on Helsingin saarista sinulle vielä uusi tuttavuus, kannattaa käydä paikan päällä pikaisesti ennen kuin suuret yleisömassat vyöryvät paikalle ja koskematon luonto kiehtovine bunkkereineen on muisto vain.

Kannattaa muuten tsekata Isosaaren hyvin tehdyt ja informatiiviset websivut (tsekkaa VisitIsosaari täältä). Itseäni miellytti etenkin sivustolla oleva (ja lautalta löytyvä) kartta selityksineen. Harmittavasti kartta ei kattanut kaikkia saaren helmiä, mutta se antaa hyvän kokonaiskuvan saaren tarjonnasta. (Kuriositeettina muuten mainittakoon, että Isosaari muistuttaa karttakuvassa hämmästyttävän paljon Kyproksen saarta.)