Suppailukauden aloitus mökkijärvellä

Terveisiä SUP-laudan päältä!

Kotimaan suppailukauteni alkoi myöhemmin kuin toivoin. En kuitenkaan malttanut odottaa pidempään, sillä suppailukuumeeni oli kasvanut tasaisesti lämpöasteiden nousun rinnalla – tai oikeastaan räntä- ja raesateen ja auringon on-off-tunnelmia seuratessa. Lauta piti siis kaivaa talvisäilytyksestä ja ottaa suunta kohti tuttua ja turvallista mökkijärveä neljän päivän miniloman merkeissä.

Olin toivonut pääseväni suppailemaan mökkijärvelle jo jäidenlähdön aikoihin, mutta ailahteleva alkukevään sää siirsi kauden aloitusta jatkuvasti kauemmaksi. Kova ja puuskittainen tuuli aaltoineen on suppailijan pahin vihollinen (muistissa on vielä viimesyksyinen kaatuminen ja melominen likomärissä vaatteissa).

Mutta itse kauden avaukseen. Mielestäni suppailukauden avaus oli todella onnistunut! Vaikka sää oli hieman tuulinen, se mahdollisti järven pinnalla lipumisen ilman suurempia varotoimia. Pientä epävarmuutta oli vielä tasapainoilun kanssa, mutta kun pääsin siitä yli niin pystyin nauttimaan suppailun tuomasta vapauden tunteesta ja kevätauringossa paistattelusta. Tutuissa maisemissa suppailu oli rentouttavaa ja lisäksi sain nauttia kevätpäivästä ilman minkäänlaista häirintää (toukokuisella mökkijärvellä on vielä hyvin rauhallista).

Vaikka ensimmäinen päivä laudan päällä oli hapuilua, parin päivän suppailun jälkeen tekniikka löytyi ja oikeat lihakset alkoivat tehdä töitä meloessa. Suppailutekniikan palattua päätin kokeilla jotain uutta, eli herätä neljältä, jotta pääsisin nauttimaan auringonnoususta keskellä järveä. Siitä tulikin sykähdyttävin suppailukokemukseni tähän asti: suppailu aamu-usvaisen järven peilityynellä pinnalla, juuri auringonnousun aikaan, on jotain mitä en ihan heti unohda (tästä lisää tulevan videopostauksen myötä).

Järvivesien pinta on keväisin korkealla, joten järven reunoja pitkin sai meloa vaivatta eikä ollut vaaraa, että laudan peräevä tarttuisi pohjaan tai pinnan alla piilotteleviin kiviin – jotka muuten kesäisin, vedenpinnan ollessa matalalla, aiheuttavat yllätyksiä. Ainoa haaste oli päivisin puhaltanut puuskainen tuuli, joka pahimmassa tapauksessa olisi kaatanut kymmenenasteisen veden syleilyyn. Tällä kertaa selvisin onneksi kuivin jaloin.