Eilen olisi ollut mahdollisuus kokea superkuu suurempana aikoihin. Tyypillisesti superkuu, jossa Kuu on Maata kiertävän ratansa lähimmässä pisteessä täydenkuun aikaan, ilmestyy n. 14 kuukauden välein. Ilmiö ei siis sinänsä ole mitenkään harvinainen, mutta edellisen kerran Kuu oli kiertänyt maata näin läheltä vuonna 1948. Tällaista harvinaisuutta halusin minäkin päästä todistamaan.
Harmi vain, että nämä kuvaustoiveet eivät aina mene kuin elokuvissa.
Kuun kuvaaminen on hyvin sääherkkää
Jos taivas sattuu olemaan täysin pilvien peitossa, jäävät tarkat kuukuvat haaveeksi. Niin kävi minullekin (ja varmasti monelle muullekin), vaikka seisoin tuntikaupalla kamerani kanssa Eiran ja Hernesaaren rantakivikoissa, linssi suunnattuna Kuun noususuuntaan.
Olisin tietysti voinut jäädä odottelemaan pidemmäksi aikaa (yön yli), josko pilvipeite suostuisi rakoilemaan, mutta päätin uskoa sääennustuksiin. Onneksi taivaalta ja lähiympäristöstä voi löytää muita mielenkiintoisia kuvauskohteita, nimittäin kaupungin valot eri muodoissaan ja valomassan heijastuminen pilvissä.
Taivaalla on muutakin kiinnostavaa kuin tähdet
Päätin siis muuttaa kuvaussuunnitelmiani ja käänsin aluksi katseeni (ja kamerani linssin) merelle, jossa ruoppauskone kaivoi Pihlajasaaren edustalla merenpohjaa. Taustalla sattui näkymään vielä kapea kaistale auringonlaskun kajoa, joka teki kuvasta hieman dramaattisemman. Yllättäen tavanomainen kohde muuttuikin mielenkiintoiseksi.
Kun viimeisetkin auringonsäteet olivat kadonneet, suuntasin kulkuni kohti Hernesaarta, ajatuksenani tutkia kaupunkia valonlähteenä tarkemmin.
Aluksi silmäilin Eiran rakennuksia ja ihmettelin miten kiehtovasti pilvet itse asiassa elävät valosaasteen vaikutuksesta. En ole koskaan pitänyt kaupunkien tuottamasta valosaasteesta, sillä se peittää kauniin tähtitaivaan ja estää muidenkin taivaankappaleiden näkemisen. Mutta nyt täytyy myöntää, että koin uuden oivalluksen pilvien värejä katsellessani.
Pilvien liikkuessa myös taivas elää jatkuvasti kaupungin valojen heijastuessa pilvikerroksiin.
Helsingin rannat ja lähisaaret ovat täynnä mielenkiintoisia rakennuksia jotka näyttävät pimeällä aivan toisenlaisilta. Osa rakennuksista on valaistu muuta maastoa huomattavasti kirkkaammin, kuten Suomenlinnan kirkko, jonka tornissa sijaitseva majakan valo antaa myös hienon lisäefektin.
Matka on tärkeämpi kuin päämäärä myös kuvatessa
Mitä opin tästä kuvausreissusta? Ainakin sen, että taivasta kuvatessa ei kannata masentua, vaikka sää ei olekaan toivotunlainen. Aina voi kokeilla yllättäviä kuvakulmia ja päästää luovuuden irti kokeellisilla otoksilla. Tutki siis kuvausympäristöäsi ja yritä nähdä kohteesi uusin silmin.
Ei kannata myöskään luoda liian kovia tavoitteita lopputuloksen osalta, vaan varata aikaa improvisaatioon. Mielestäni valokuvauksessa (kuten elämässä muutenkin) tärkeämpää on itse matka kuin päämäärä.
Ajatusmatkalla 