Suppailukauden aloitus kevätauringossa – mindfulnessia ja maisemia

Tätä hetkeä olin taas odottanut jo usean kuukauden ajan, nimittäin SUP-laudan noutoa talvisäilytyksestä ja käyttökuntoon laittoa aktiivisen kesäkauden ajaksi. Tällä kertaa kauden aloitus venähti kylläkin lähes toukokuun viimeisille päiville, päästyäni suppailemaan vasta helatorstain jälkeisenä perjantaina, 30. toukokuuta.

Vaikka joka vuosi haaveissa on kaivaa SUP-lauta esille jo jäiden lähdön paikkeilla, onnistuu kiireinen kevät viivästyttämään suppailusuunnitelmiani. Viimeisten (ruuhka)vuosien aikana suppailukauden aloitus on osunut juuri toukokuulle, vaikka koen kyllä suurta nautintoa myös kylmillä säillä suppailusta.

Mökkijärvellä kevät jo pitkällä

Tämän vuoden suppailukauden avaukseen kevät oli jo päässyt pitkälle. Mökkijärveä ympäröivät vehreät metsät kuhisivat lintuja ja perhosiakin näki kukkien parissa. Järvellä ei tarvinnut meloa yksin, sillä kuikat olivat jo asettuneet partioimaan järven selälle ja muutama nälkäinen haukkakin viuhahti ohitseni rastaiden ajamana.

Lintujen osalta toukokuun loppu on aina varovaisempaa suppailuaikaa, sillä en halua häiritä niiden pesimäpuuhia. Varsinkin hiljaisemmissa poukamissa on vesilinnuilla omanlaistansa kuhinaa, ja toisaalta järven ainoan luodon korkeimmassa männyssä pesäänsä pitävä sääksi on myös kovin huolissaan lähestyvistä veneilijöistä tai suppailijoista, joita nykyään taitaa jopa olla mökkijärvellämme veneilijöitä enemmän.

Ehkä paras merkki pian väistyvästä keväästä on pääskyjen syöksähtelyt järven pohjukassa. Tämän kauden avauksessa näitä taitolentäjiä näkyikin useita ja oli yksi haarapääskypari onnistunut tekemään pesän saunamme kattohirren päälle viimevuotiseen tapaan. Tämän parin vauhdikasta lentoa oli mukava seurailla myös mökin ikkunasta.

Tuttu järvi ja tutut suppailutunnelmat

Mökkijärvi on vuosikymmenten mökkeilyn aikana tullut hyvin tutuksi – itse asiassa niin tutuksi, että tiedän kohtalaisen tarkasti jokaisen vedenalaisen kiven ja matalikon sijainnin. Tämä mahdollistaa lähes autopilot-maisen toiminnan järvellä, jolloin voin keskittyä suppailun ohessa luontoelämyksiin ja toisaalta antaa ohi lipuvan luonnon rentouttaa.

Minulle suppailu tutulla mökkijärvellä on äärimmäistä rentoutusta ja lähes mindfulnessia – varsinkin aikaisin aamulla tai hetki ennen auringonlaskua. Tällöin järvi on tyynimmillään ja saan nauttia mökkijärven maisemista ylhäisessä yksinäisyydessä.

Tämän suppailukauden avaukseni noudatti juuri tätä kaavaa: ulos tyynelle järvelle muun perheen jo nukahdettua. Suunta vastarannalle ja siitä kohti kaukaisinta pohjukkaa. Välillä piti pysähtyä katselemaan yllä lentäviä lintuja tai varoa herättämästä keskellä järveä nuokkuvaa kuikkaparia.

Kaiken kaikkiaan viihdyin kauden avauksessa laudalla noin viiden kilometrin matkan – mikä on talven kangistamalle ja mökkitöiden rasittamalle keholle ihan kohtalainen suoritus. Mökkiviikonlopun suppailut eivät onneksi jääneet vain yhteen kertaan, vaan ehdin järvelle toistamiseen – mistä jäi kyllä kertakaikkisen mahtava fiilis.

Toiveena luontokokemuksia ja yhteisiä suppailuhetkiä perheen kanssa

Tälle kaudelle toivon taas mukavia suppailuhetkiä etenkin perheen parissa. Viimeiset vuodet ovat olleet hyvää harjoitusta ja tyttäremme viihtyvätkin erittäin hyvin laudan kärjessä ympäröivää luontoa tutkien. Lapset olivatkin jo mielellään tulossa kyytiin ja eiköhän sekin hetki kohta koita, jahka järvivedet vielä tovin lämpiävät ja minä saan toisaalta loputkin laudat kuljetettua mökille.

Niitä hetkiä odotellessa voin palata suppailukauteni avauksen tunnelmiin ja kuvakavalkadiin sekä suunnitella tulevia seikkailuja.

Oikein hyvää suppailukautta ja upeita hetkiä luonnon parissa myös sinulle arvon lukija.

Suppailuterveisin, Antti