Suppailukauden avaus toukokuun helteissä

Viime vuosina olen päässyt avaamaan suppailukauteni tasaisen varmasti toukokuun alussa, jäättömässä mutta kohtalaisen kylmässä mökkijärvessämme.

Kauden aloitus noudattaa aina samaa kaavaa: talvitauon jäljiltä jalat tuntuvat huterilta, tekniikka vaatii hieman palauttelua ja fiilis ensimmäisestä vedosta lähtien on korkealla kuin kevätmuuttoa suorittavat kurjet.

Tänä vuonna kauden avaus venähti toukokuun puolivälin tienoille, joten olin tavanomaisesta muutaman viikon myöhässä. Jos ihan tarkkoja ollaan, pääsin vetreyttämään suppailulihaksiani ja -tekniikkaani jo huhtikuussa Kyproksella, mutta kauden avaukseksi en tuota laskenut.

SUP-laudan ja -kamojen tarkastuksen jälkeen vesille

Suppailukauden avaukseen kuuluu olennaisesti kaluston tarkastus ja mahdollinen huolto (josta tarkemmin tässä postauksessa). Suppailukalusto on tärkeä olla kunnossa varsinkin vesien ollessa hyisen kylmiä. Laudan, melan ja varusteiden perustarkastus ei kuitenkaan vie kauaa, ja sen voi tehdä toipuessaan SUP-lautojen pumppausurakasta.

Tänä vuonna helteet olivat hellineet Sysmän seutuja sen verran huolella, että mökkijärvemme veden pintalämpötilakin heilui jo 20 asteen tienoilla. Kylmettymistä ei siten tarvinnut pelätä. Tuulenkin ollessa miedommasta päästä, olivat suppailuolosuhteet enemmän kuin oivat. Siispä työnsimme SUP-laudat vaimoni kanssa vesille ja aloitimme rauhallisen melonnan.

Viikonlopun aikana ehdin vesille oikein mukavasti ja kolmeen kertaan mahtui aamu-, päivä- ja ilta-aikaan suppailua. Kilometrejä kertyi toistakymmentä ja stressirypyt taisivat sulaa samaa vauhtia melonnan tahdissa. Säiden puolesta olisi kyllä voinut suppailla enemmänkin, mutta mökkipuuhastelut olivat sen verran raskaita, että levollekin piti varata oma aikansa.

Luonnon tarkkailua suppailun ohessa

Toukokuu on yksi suosikkikuukauksiani, sillä silloin harmaa ja hiljainen luonto muuttuu värikkääksi ja äänekkääksi. Suppaillessa on kiehtovaa tarkkailla alati muuttuvaa ympäristöä ja toisaalta kuunnella puolisoista kilpailevien lintujen laulantaa. Useimmiten katseeni harhailikin puiden latvoissa tai tarkkaili mökkijärvellämme asustelevien kuikkien ja laulujoutsenten puuhia.

Kauden avaussuppailuni muistuttivat taas mukavasti, miksi pidän niin kovasti lajista: suppailussa yhdistyy erinomaisesti liikunta ja luonnon tarkkailu. Jälkimmäinen on jopa alkanut korostua viimeisten vuosien aikana ja saankin nykyään hienoimmat suppailufiilikset juuri luontokokemusten kautta.

Tämän suppailukauden avaus oli erittäin onnistunut, mikä lupaa oikein hyvää tuleville viikoille ja kuukausille. Tulevina kertoina mukaan lähtevät varmasti myös tyttäreni, mikä tuo suppailuun taas oman mausteensa.

Oikein mukavaa kevään jatkoa ja hienoja suppailuhetkiä luontokokemusten parissa.

Suppailuterveisin, Antti