Mistä Dublin tunnetaan? No, tietysti vaahtoisasta ja öljyäkin tummemmasta oluestaan, Guinnessista.
Guinness on maailman tunnetuin stout-tyyppinen olut ja sen juuret ulottuvat aina vuoteen 1759 asti, jolloin oluen keksijä Arthur Guinness kehitti ensimmäisen stout-tyyppisen oluensa Dublinissa. Siitä eteenpäin on tämä ohrainen juoma niittänyt mainetta ja kunniaa sekä muistuttanut meitä travellereita dublinilaisista juuristaan.
Pääsin piipahtamaan Guinnessin pääkallollapaikassa, Guinness Storehousessa, tällä viikolla vieraillessani Dublinissa työmatkan merkeissä. Onnekseni reissuaikatauluuni sattui tuloiltana vapaata aikaa, joten sain tutustua vaahtoisan oluen syntysijoihin. Olin vieraillut paikassa jo edellisellä Irlannin reissullani kymmenisen vuotta sitten, mutta sen reissun kokemukset ovat jo huuhtoutuneet muistini avomereen, joten olutkulttuurin pyhätössä kannatti vierailla uudestaan.
Suosituin olutmerkki ja nähtävyys Dublinissa
Guinness Storehouse on Dublinin suosituin nähtävyys ja siellä vierailee vuoden aikana lähes kaksi miljoonaa vierasta – käsittämätön määrä oluen ystäviä! Sisäänpääsy aikuiselle maksaa 25 € (netin kautta tilaamalla lipun hintaan saa 30% alennusta) ja siihen sisältyy omatoiminen kierros sekä tuopillinen samettista Guinnessia. Hinta on kyllä suolainen, mutta mielestäni Storehause on ehdottomasti vierailun arvoinen.
Storehouse sijaitsee lähes Dublinin sydämessä, parinkymmenen minuutin kävelymatkan päässä ydinkeskustasta. Bussilla pääsee näppärästi kohteeseen kauempaakin, mutta minäpä päätin tapojeni mukaisesti kävellä, sillä se on mielestäni paras tapa tutustua kaupunkiin.
Kävelyreitti Dublinin ytimestä Guinness Storehouseen ei ole niitä kauneimpia, mutta onneksi matkalla on sentää muutama kaunis kirkko (tsekkaa ainakin näyttävä Christ Church Catedral) ja janoinen kävelijä voi tietysti aina piipahtaa johonkin matkan varrella olevaan pubiin (joita Dublinissa on muuten satoja – lähes 800 jos on uskomista jututtamiini taksikuskeihin ja baarimikkoihin) ja nauttia tuopillisen Dublinin suosituinta olutmerkkiä.
Seitsemän kerrosta oluen nippelitietoa
Guinness Storehouse on seitsemänkerroksinen kokonaisuus. Rakennus koostuu pääosin erilaisista vierailutiloista ja interaktiivisista huoneista, joissa voi tutustua irlantilaisen oluen historiaan sekä Guinness-oluen tuotantoprosessiin. Vierailija voi hankkia tietoa eri raaka-aineista sekä opetella oikeata tapaa kaataa Guinness lasiin – tämä on hyvä taito, jos haluaa briljeerata irlantilaisille tutuilleen tai työkavereilleen.
Rakennuksen ensimmäiset kerrokset perehdyttävät vierailijansa Guinnessin raaka-aineiden, valmistustapojen ja jopa tuoksujen ihmeelliseen maailmaan. Tuoksuihin pääsee tutustumaan etenkin paahtohuoneessa, johon astuttuaan kohtaa paahdetun ohran mahtavan tuoksun. Paahtohuoneessa sain oppia, että Guinnessissa käytetyn ohran paahtolämpötila on maksimmissaan 232 celsiusastetta, yksi olennaisimpia oluen maun ja värin ainesosia.
Rakennuksessa on myös ylimmässä kerroksessa sijaitseva Gravity Bar, josta on hienot näkymät Dublinin ylle, ja joka on luonnollinen paikka päättää kierros ja pitää tauko huurteisen äärellä. Gravity Barissa saa myös lipun hintaan kuuluvan Guinness-tuopillisen, jos mahdollisuutta ei ehtinyt käyttää jo juomankaatoharjoituksiin neljännen kerroksen Guinness Academyssä.
Seitsemän kerroksen verran vierailijoita
Storehouse-kierros oli oikein mielenkiintoinen, vaikka olinkin käynyt sen jo kymmenisen vuotta sitten. Kierroksen aikana sai kattavan ja vaikuttavan kuvan Guinnessin historiasta tuotantoprosesseineen. Oli myös mielenkiintoista tutustua vanhoihin mainoskuviin ja videoihin sekä oppia se oikea tapa kaataa jalo juoma lasiin (vinkki: se vaatii malttia ja odottelua viimeisen parin sentin osalta).
Käyntini aikana Guinness Storehause oli täynnä turisteja ja jouduin paikoin odottelemaan jopa päästäkseni liikkumaan eteenpäin. Suuren suosion huomasi viimeistää seiskakerroksen Gravity Barissa: jokainen neliö oli täynnä porukkaa ja etenkin selfieiden ottajia.
Itse Gravity Barista on huikea 360-näkymä ympäri Dublinia (joka vierailupäivänä oli hieman sumuinen) ja maisemaa ihaillessa vierähtääkin tovi (jos saa raivattua tiensä ikkunan ääreen). Maisemat ja ihanan samettinen Guinness-tuoppi saivat minutkin hetkeksi irtautumaan ympärilläni häröilevästä ihmismuurista, kunnes ranskalainen porukka päätti punkea minua päin saadakseen otettua täydellisen selfien. Nautin ansaitsemani tuopin liian nopeasti, vain päästäkseni pois kakofonisen älämölyn ympäriltä. Jotenkin muistelen, että kymmenisen vuotta sitten kierrokseni olisi ollut huomattavasti rauhallisempi – olisiko aika kullannut muistot?
Jos haluat nauttia Guinness-tuoppisi rauhassa, suosittelen seiskakerroksen kakofonian sijaan jäämään viitoskerroksen Arthur’s Bar:iin, jossa on mukavasti tilaa, hyvä hanavalikoima sekä asiantunteva henkilökunta. Hetken hiljaisuudessa myös Storehouse-kierroksen kohokohdat nousevat mieleen ja kokemuksesta jää positiivinen jälkimaku.
Vierailun arvoinen kohde
Kokonaisuudessaan Guinness Storehouse -kierros oli mielestäni oikein onnistunut. Kierros oli rakennettu todella mielenkiintoiseksi ja moni osuus oli audiovisuaalisesti näyttävä. Miinusta tulee luonnollisesti vierailijoiden määrästä, mutta se on kai annettava anteeksi kaupungin suosituimmalle nähtävyydelle.
Suuri harmituksen aihe minulle oli Guinness-oluen dissaajat, joita ilmeni Gravity Barissa: yllättävän moni kävijä jätti ilmaiset tuoppinsa juomatta ja Gravity barin pöydät olivat täynnä juuri ja juuri aloitettuja tuoppeja – ilmeisesti Guinnessin maku tuli monille yllätyksenä. Minä nautin kuitenkin tuosta samettisesta juomasta, jonka sanotaan maistuvan parhaimmalta kotimaassaan.
Dublin-terveisin, Antti
Ajatusmatkalla 