Testikäytössä taaperon kantorinkka / Akta GS60

Sain ystävältäni Karilta hienon lahjan: kantorinkan, jonka avulla voisin lähteä valloittamaan metsiä ja kokemaan seikkailuja tyttäreni kanssa. Kantorinkka on ehtinyt palvella jo parissa perheessä ennen meitä, joten se on varmasti kokenut jo paljon pienten ja vähän isompienkin patikoijien seurassa.

Minulle Akta GS60 -merkkinen kantorinkka oli ensimmäinen mahdollisuus kokea haikkailua ja luontoilua tyttäreni kanssa muutenkin kuin vaunuihin sidottuna.

Ensin testataan kotioloissa ja lähiympäristössä

Sain kantorinkan vajaa viikko sitten ja halusin heti testata sitä tyttäreni kanssa: lähinnä minkälainen istuma-asento tyttärelläni olisi ja kuinka mukavalta rinkkakyyti hänestä tuntuisi – sekä tietenkin miltä minusta itsestäni tuntuisi kantaa lastani selässä. Kantorinkan avulla pääsisin tyttereni kanssa paikkoihin, joihin vaunuilla kulku on vaikeampaa. Näitä olisivat esim. monet luontopolut, pitkospuilla katetut reitit ja isommilta teiltä poikkeavat metsäreitit.

Testausympäristöksi päätimme vaimoni kanssa valita aluksi oman kotimme, joiden käytävillä olisi helppo ravata ympyrää lyhyellä testirupeamalla. Jos homma toimisi kotona, olisi seuraava askel siirtyä ulos ja astua kotikulmiamme kauemmaksi täydessä ulkovarustuksessa. Onneksi kotimme on erittäin rauhallisella ja hiljaisella alueella, joten ulkoilun aikana ei olisi odotettavissa lähikontaktia muiden ihmisten kanssa, THL:n ohjeet koronaviruksen osalta tietenkin huomioiden.

Ja muutama sana vielä itse rinkasta, joka on mielestäni mallina oikein näppärä. Kyseisessä Akta GS60 -mallissa on istuinosa itse lapselle sekä pieni tila tavaroille. Tavaratila on istuinosan alapuolella, joten istuinosa nousee siten mukavan korkealle, tarjoten lapselle näkymän kantajansa hartioiden yli. Näin takana istuva lapsi näkee ympärilleen samalta korkeudelta kuin kantajansa, mikä on mielestäni erittäin hyvä ominaisuus, sillä silloin lapsen kanssa on helppo keskustella ympärillä näkyvistä asioista sekä ohjata lapsen katsetta ja huomioita haluttuun paikkaan.

Kantorinkassa on myös toinen näppärä ominaisuus: sen voi taittaa istuimeksi, jossa lapsi voi turvallisesti istua lepo- tai ruokatauon aikana. Tämä toiminto osoittautui näppäräksi jo uloslähtövaiheessa, sillä saimme laitettua tyttäremme odottamaan kantorinkkaan valmiiksi sillä aikaa kun pukeuduimme itse.

Entäs ne kokemukset?

Teimme kantorinkkaa käyttäen muutaman ulkolenkin tyttäremme kanssa. Ensimmäisen lenkin ajan minä kannoin häntä kantorinkassa ja toisen lenkin ajan tyttäreni ihmetteli ympäröivän maailman menoa vaimoni selästä käsin. Molemmat lenkit olivat reilun kolmen kilometrin mittaisia ja noin kolme varttia kestoltaan. Mielestäni se oli oikein sopiva matka ensimmäisille kantorinkkakokeiluille.

Ensilenkkien jälkeen voin sanoa, että kantorinkka toimi oikein hyvin ja tyttäreni viihtyi testilenkeillä loistavasti ihmetellen vaihtuvaa maisemaa ja ympäristöä. Itse asiassa yllätyin suuresti siitä, miten hyvin hän viihtyi kyydissä. Paikoin niskan takaa kuului ihmetyksen kiljahduksia ja tunsin hänen kääntyilevän ohi ajavien autojen ja isompien lintujen liikkeiden mukaisesti (hämmentävä fiilis, sillä hän pystyi melkein kääntämään minua omalla liikkeellään). Kodin ulkopuolinen maailma ihmetyttää häntä selvästi eikä tylsistymisen merkkejä ehtinyt näkyä yhtään kävelemämme kolmen vartin aikana.

Muutama ongelma kuitenkin ilmeni, mutta ne olivat lähinnä minulla isäelämän löysistämän kroppani (hartiat ja selkä) jumittaessa. Olen laistanut liikunnasta liian pitkään, joten en yhtään ihmettele, että hartioita kivisti kolmen vartin kävelyn jälkeen. Eiköhän (vai pitäisikö sanoa toivottavasti) tuo kuitenkin korjaannu ajan myötä, jahka pääsen taas treenaamisessa normirutiineihin.

Kantorinkkakokeilu oli mielestäni sen verran on onnistunut, että alan jo suunnittelemaan yhteisiä haikkailureissuja tyttäreni kanssa. Reissujen toteutumiseen vaikuttaa lähinnä koronavirusepidemian kehittyminen. Tilanteen normalisoitumiseen saakka voimme kuitenkin aina jatkaa kotiharjoituksia sekä kävelyitä rauhallisilla lähiseuduilla, joista tyttäreni pitää suuresti.

Yhteisiä vaellusretkiä odotellessa, Antti