Helsingin saaret: visiitti Vallisaareen ja Kuninkaansaareen

Toissa vuonna Helsingin lähisaarten listan lisättiin kaksi uutta tulokasta: vuosikymmeniä eristyksissä olleet Vallisaari sekä sen naapuri Kuninkaansaari, avautuivat yleiseen virkistyskäyttöön saaribongareiden ja satunnaisten vierailijoiden iloksi.

Suunnittelin visiittiä tälle saarikaksikolle jo viime vuonna, mutta valitettavasti en ehtinyt vierailla niissä ennen kauden päätöstä, ja toisaalta voiton vei toinen saariuutuus kauempana ulapalla, eli Isosaari (tsekkaa Isosaaren kokemukset tästä). Viime viikonloppuna sain vihdoin tehtyä tutustumiskäynnin myös Vallisaareen ja Kuninkaansaareen.

Jos viimekesäinen retki Isosaareen oli positiivinen yllätys, niin sitä oli myös viikonlopun visiittini tälle saarikaksikolle. Vierailuni aikana aurinko paistoi kuin kesällä konsanaan ja vanhat sotilassaaret paljastivat salaisuuksiaan sekä valottivat saarten mielenkiintoista historiaa.

Salattu helmi Suomenlinnan kupeessa

Vallisaari ja Kuninkaansaari avautuivat kesällä 2016 yleiseen virkistyskäyttöön ja ne ovat ansiokkaasti löytäneet paikkansa Helsingin saarivalikoimassa: ensimmäisenä kesänä Vallisaaressa kävi yli 90 000 vierailijaa.

Saarista Vallisaari sijaitsee aivan Suomenlinnan vieressä, Kustaanmiekan salmen vastakkaisella rannalla (Kuninkaansaaren ja Suomenlinnan välissä), joten se on etäisyydeltään vain vajaan kahdenkymmenen minuutin lauttamatkan päässä Kauppatorilta. Saarelle pääsee nykyisin kahden eri lauttayhtiön kuljettamana (Aava Lines & JT-Line, tsekkaa kulkuyhteydet tästä).

Me valitsimme kyydiksemme Aava Linesin pienen vesibussin, joka toi meidät kätevästi 8 € menopaluuhintaan Torpedolahden laiturille (JT-Linen lauttakyytiä käyttämällä rantautuu Luotsipihan laituriin). Torpedonlahdelta pääsimme kätevästi kiertämään sekä Vallisaaren Aleksanterin kierroksen että Kuninkaansaaren Kuninkaansaaren kierroksen.

Myönnän, että minua saarten sotilashistoria kiehtoi etukäteen kovasti ja odotukseni olivat suuret, sillä erilaisia linnoituksia ja bunkkereita piti oleman tarjolla ähkyyntymiseen asti. Toisaalta myös saarten pitkään kestänyt eristyneisyys kiehtoi: mitä kaikkea onkaan vuosikymmenten tai jopa -satojen saatossa kadonnut rehevän ja villin kasvuston alle. Vallisaaren ja Kuninkaansaaren salatut helmet mielessä lähdimme patikoimaan saaria kiertäviä reittejä.

Aleksanterin kierros ja Helsingin messevin näköala

Vallisaari ei ole avautunut vielä kokonaan yleisölle, sillä noin puolet saaren pinta-alasta on suljettu: saaren eteläiseen osaan on pääsy kielletty, sillä siellä on vaarallisia ja sortumavaarassa olevia rakenteita sekä jyrkänteitä. Tämän takia onkin suositeltavaa seurata Aleksanterin kierrokseksi nimettyä valmista reittiä, joka kiertää saaren pohjoisen osan ympäri. Toisaalta, Vallisaaressa on paljon herkkää ja luonnonmukaista kasvustoa sekä eläimistöä (harvinaisia lepakoita ja yli sata perhoslajia!), joten tämänkään takia ei kannata lähteä seikkailemaan itsekseen – herkkä luonto kaipaa omaa rauhaa.

Kolmannekseen – jos nuo ylläolevat eivät vielä vakuuttaneet – niin Vallisaaren historiaa sävyttää massiivinen ammusvaraston räjähdys, jossa kuoli 12 henkeä. Vuonna 1937 tapahtuneen räjähdyksen seurauksena maastossa lojuu vielä räjähteiden jäämiä, joihin tuskin yksikään patikoija haluaa kompastua.

Me kiersimme Aleksanterin kierroksen 3 kilometrin lenkin kuuliaisesti (pientä kalliovierailua lukuunottamatta) ja aikaa tähän kului reilut kaksi tuntia. Matkan varrella nähtävää ja ihailtavaa oli todella paljon, sillä linnoituksissa ja luontokohteissa on paljon katsottavaa. Aikaa olisi kannattanut varata myös ruokatauolle (suosittelen ottamaan oman eväät mukaan), sillä pitkin Aleksanterin kierrosta on ripoteltu käteviä ruokailualueita pöytäryhmineen.

Vallisaaren nähtävyyksistä kiehtovimpia olivat mielestäni seuraavat: Aleksanterinpatteri (saaren massiivisin linnoitus), jonka näköalapaikan huipulta oli upeat näkymät ympäri Helsinkiä ja naapurisaaria; vanha kylänraitti, joka muistutti, että Vallisaari oli joskus ollut koti yli 200 asukkaalle (saaressa oli mm. oma kansakoulu, kauppa, nuorisoseura ja partio); luotsirakennus, jonka historiaan kuuluu alkoholinhuuruisten luotsien rettelöintiä; sekä monet muut vanhat bunkkerit ja armeijarakennukset.

Vallisaaren luonto luo myös oman kokemuksensa: joka puolella on kaunista ja luonnontilassa olevaa villiä metsää ja kasvustoa, jossa monet lepakko- ja perhoslajit elävät sulassa sovussa. Yksi luontokohde oli mielestäni ylitse muiden, sillä vanha lampi kallioiden välissä on ylivertainen pysähdyspaikka.

Kuninkaansaaren kierros ja mystinen Raija-tutka

Vallisaaresta jatkoimme torpedolahden Epic-ravintolassa pitämämme ruokatauon jälkeen kohti Kuninkaansaarta, joka on yhdistetty Vallisaareen maapenkereellä. Kuninkaansaari on Vallisaarta puolet pienempi, mutta toisaalta se on maastoltaan kumpuilevampaa.

Kuninkaansaarta kiertää Vallisaaren tavoin ympyräreitti, joka on mitaltaan n. 2,5 kilometriä. Kierroksen aikana voi nähdä Vallisaaren tavoin erittäin hyväkuntoisia bunkkereita ja toisaalta tutustua Raijaan ja siten myös Helsingin sotahistoriaan.

Jos mietit, että mikä ihme Raija on, niin Raijaksi kutsuttiin modernia ilmanvalvontaluotainta, joka toimi ilmapuolustustehtävissä vuosina 1943-1944, paljastaen useita viholliskoneita ja suojellen helsinkiläisiä vuoden 1944 suurpommituksilta. Raijoja oli itse asiassa kaksi kappaletta, joista Kuninkaansaaren tutka oli nimeltään Raija II. Kerrotaan, että Kuninkaansaaren ilmapuolustusjoukot varjelivat väsymättöminä Helsinkiä ja tutkivat Raijan tutkakuvia 24/7 havaiten jatkuvasti viholliskoneita. Kyseessä on siis sotahistoriallisesti merkittävä apuväline. (jos kiinnostuit Raijan historiasta, niin lisätieto löytyy mm. tästä artikkelista).

Bunkkereiden ja Raijan lisäksi Kuninkaansaaressa voi viivähtää itäreunassa olevalla hiekkapoukamalla ja sitä ympäröivillä kallioilla. Hiekkapoukama kallioineen on myös kelpo paikka tauolle: mikä onkaan parempaa kuin makoilla lämpimillä kalliolla ja kuunnella aaltojen kohinaa?

Kuninkaansaaren kierros oli nopeammin kävelty (olisiko iskenyt bunkkeriähky?) ja puolentoista tunnin tutkimuksen jälkeen päätimme suunnata kotimatkalle. Torpedonlahden ravintolan terassilla olisi vielä voinut viivähtää tovin, mutta vesibussin saavuttua päätimme hypätä kyytiin ja hyvästellä vanhat sotilassaaret. Kotimatkalle pääsimme lukuisat muistot mielessämme, sillä Helsingin saaret olivat taas yllättäneet kiehtovilla tarinoillaan ja kauniilla maisemillaan.

Saariterveisin, Antti

P.S. Voit tutustua Vallisaaren ja Kuninkaansaaren nähtävyyksiin, palveluihin ja historiaan tarkemmin saarien omilla web-sivuilla.